— Kyllä, kuten tavallista! Hyvää yötä!
Sellén ja Olle seurasivat mukana ulos.
— Se on herttainen elävä, tuo tyttö, sanoi Sellén, kun jonkun aikaa olivat kävelleet ääneti pitkin katua.
— Pyydän, että puhut vähän varovaisemmin hänestä!
— Ymmärrän, veli on rakastunut häneen?
— Niin olen ja toivon, että suot sen minulle anteeksi!
— Tietysti, en minä tielle tule!
— Pyydän, ettet ajattele hänestä mitään pahaa…
— Sitä en teekään! Hän on ollut teatterissa…
— Mistä sen tiedät! Siitä hän ei koskaan ole puhunut minulle mitään!