— Ei, mutta minullepa on! Ei saa koskaan uskoa tuollaisia pieniä penteleitä!
— No, eihän siinä mitään pahaa ole! Minä aion ottaa hänet paikastaan niin pian kuin voin; meidän seurustelumme rajottuu siihen, että joka aamu klo 8 kävelemme Hagaan ja juomme vettä lähteestä.
— Miten viatonta! Ettekö koskaan mene ulos syömään iltasin?
— Ei koskaan ole pälkähtänyt päähänikään esittää hänelle niin sopimatonta ehdotusta, jonka hän halveksien hylkäisi! Sinä naurat, sinä; tee se; minä uskon vielä naiseen, joka rakastaa, kuulukoon hän mihin luokkaan tahansa, niin, olkoon hänen menneisyytensä kuinka kirjava hyvänsä! Hän on sanonut minulle, ettei hänen elämänsä ole ollut puhdas, mutta olen luvannut, etten koskaan kysele mitään hänen menneisyydestään!
— Se on siis oikein vakavaa!
— On, se on vakavaa!
— Se on eri asia! Hyvää yötä, veli Falk! Olle tulee kai minun kanssani!
- Hyvää yötä!
— Falk parka, sanoi Sellén Ollelle; nyt hänenkin täytyy juosta kujanjuoksunsa, mutta niinhän se on; se on niinkuin hampaitten vaihtuminen; ei tule miestä ennen kuin on ollut oma historiansa!
— Minkälainen on tyttö sitten? kysyi Olle pelkästä kohteliaisuudesta, sillä hänen ajatuksensa olivat kaukana.