— Siihen aikaan! Mihin aikaan? Eivätkö lupaukset ole aina sitovia? Vai pitääkö ne antaa jonakin erityisenä vuodenaikana?
Mies tunsi liiankin hyvin tuon järkähtämättömän johdonmukaisuuden, ja vaimon hyvä tuuli teki saman vaikutuksen kuin kyyneleet tällaisessa tapauksessa — hän antautui.
— Minä aion kutsua tänä iltana vieraita, selitti hän.
— Vai niin, vai aiot kutsua. Herra-vieraita?
— Tietysti! En kärsi naisia!
— No, silloin kai olet jo tehnyt ostoksesi?
— En ole, ne sinä saat tehdä!
— Minä! En! Minulla ei ole rahaa vieraita varten! Minä en käytä talousrahojani erikoiskestityksiin.
— Et, sinä käytät ne pukuihisi ja muihin tarpeettomuuksiin.
— Onko se tarpeetonta, kun ompelen sinulle? Onko tupakkamyssy ehkä tarpeeton, ovatko tohvelit kenties tarpeettomia? Sano? Vastaa nyt suoraan!