Oikea seinä oli lasista ja sen läpi näkyi kolme valkoista ruumista makaavaan selällään.
Borg haki avaimen, avasi lasioven ja meni sisälle.
— Tässä! sanoi hän pysähtyen toisen ruumiin ääreen.
Siinä oli Olle! Hän makasi käsivarret ristissä rinnan päällä, kuin nukkuisi hän päivällisunta; huulet olivat vetäytyneet ylöspäin, niin että hän näytti hymyilevän; muuten oli hän säilynyt hyvin.
— Hukkunut? kysyi Sellén, joka ensiksi toipui.
— Hukkunut! — Tunteeko kumpikaan teistä hänen vaatteitaan?
Seinällä riippui kolme raihnaista vaatekertaa, joista Sellén heti erotti oikean, sinisen nutun ja parin mustia housuja, polvet valkoiset.
— Oletko varma? sanoi Falk.
— Tunnen kai oman takkini — jonka olen lainannut Falkilta!
Nutun povitaskusta veti Sellén esiin suuren lompakon, joka oli hyvin paksu ja limainen ja josta riippui viheriäisiä leviä, joiden nimeksi Borg mainitsi enteromorpha. Hän avasi sen lyhdyn valossa tarkastaen sen sisältöä — muutamia langenneita panttilappuja ja tukku täyteen kirjotettuja papereita, joiden päällyslehdessä oli: "Sille, joka tahtoo lukea".