— Paljonko sinä tahdot? Minulla on rahan puute tänään.
— Oo, viisikymmentä kruunua vain.
— Oletko hassu?
— Hassu! ole hyvä ja anna se, mitä pyydän; ei minun tarvitse nälkää nähdä, silloin kun sinä käyt ravintoloissa herkuttelemassa.
Rauha oli tehty ja asianomaiset erosivat molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi. Mies pääsi syömästä huonoa aamiaista kotonaan, hänen täytyi syödä ulkona, pääsi syömästä laihaa illallista vaimonsa luona ja kiusaantumasta naisten vuoksi, sillä hän oli ollut liian kauan poikamiehenä, eikä hänellä tarvinnut olla omantunnonvaivojakaan, joita hänellä oli ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo oli yksinään; mutta nythän hänelläkin oli vieraita ja melkeinpä hän tahtoi miehestään päästäkin — ja se kyllä oli viidenkymmenen riksin arvoista se!
Kun mies oli mennyt, soitti rouva sisäkön luokseen, jonka takia hän tänään oli alistanut makaamaan niin kauan, syystä että tämä oli selittänyt tässä talossa olevan tapana nousta ylös kello 7. Sitten käski hän tuoda paperia ja kynän ja kirjotti seuraavan kirjelapun revisorin rouva Homanille, joka asui vastapäätä.
Hyvä Evelyn!
Tule luokseni juomaan teetä tänä iltana, niin saamme puhua tuon yhdistyksen säännöistä "Naisen oikeuksien puolesta". Ehkä myyjäiset tahi seuranäytelmä olisivat joksikin hyödyksi. Minä niin ikävöin saada yhdistyksen syntymään; se on syvä tarve, kuten sinä niin usein sanot, ja minäkin tunnen sen hyvin syvästi, jos asiaa ajattelen. Uskotko, että hänen armonsa soisi minulle kunnian samalla kertaa; ehkä minun ensin täytyy käydä hänen luonaan visiitillä. Tule hakemaan minua kl. 12, niin menemme Bergille juomaan suklaata. Mieheni on poissa.
Sinun Eugeniesi.
P. S. Mieheni on poissa.