Herra Struve räpäytti silmäluomiaan, sillä hän oli ainoastaan odottanut todinjuontia ja välitti hyvin vähän vakavasta keskustelusta, johon hänellä kylläkin oli syynsä.
— Jotta voisimme paremmin puhella, jatkoi tuomari, istumme ulkona, ellei teillä ole mitään sitä vastaan, ja juomme lasin totia.
Herra Struve veti oikean poskipartansa suoraksi, painoi varovasti hatun syvemmälle ja kiitti kutsusta, mutta oli levoton.
— Ensiksikin, minun täytyy pyytää, ettette minua enää kutsu tuomariksi, jatkoi nuori herra keskustelua, sillä se en koskaan ole ollut, vaan ainoastaan ylimääräinen notario ja viime mainittunakin olemasta olen tänä päivänä lakannut ja olen ainoastaan herra Falk.
— Mitä?
Herra Struve näytti siltä kun olisi hän kadottanut hienon tuttavuuden, mutta oli yhä edelleen hyväntahtoinen.
— Te, joka olette mielipiteiltänne vapaamielinen mies…
Herra Struve koetti saada suunvuoroa selittääkseen asiaa, mutta Falk jatkoi:
— Koska olette vapaamielisen Punahilkan toimittajia, niin etsin minä teidät käsiini.
— Pyydän, minä olen vain kovin vähäpätöinen avustaja…