Ja hän tutki kahdella jumalaisella silmäyksellä tulijan vaatteita, jotka huomasi siisteiksi, mutta ei silti käskenyt häntä istumaan.
— Nimeni on … Falk.
— En ole kuullut sitä nimeä. — Mikä herran isä on?
— Isäni on kuollut.
— Noo, hän on kuollut! Hyvä! Mitä voin tehdä herran hyväksi!
Herra veti povitaskustaan käsikirjotuksen ja ojensi sen Smithille; tämä istuutui sen päälle katsomatta sitä.
— Noo, ja tämä pitäisi minun painattaa? Se on runoa? Vai niin!
Tietääkö herra, mitä yhden arkin painatus maksaa? Ei, sitä hän ei tiedä!
Tässä hän pisti tietämätöntä piipun varrella rintaan.
— Onko herralla nimeä? Ei! Onko herra jollain tavalla saattanut itsensä huomatuksi!? Ei!
— Olen näistä runoista saanut kiitoslauseen Akatemialta.