— Miltä akatemialta? Kaunokirjallis-akatemialta! Aaa — no! Siltä, joka julkaisee niitä monia piikiviasioita. No!
— Piikiviasioita!
— No niin! Tietäähän herra, Kaunokirjallis-akatemian! No! Alhaalla
Strömmenin luona museossa, no!
— Ei, herra Smith, Ruotsin akatemia, Pörssissä…
— No niin! Se, jossa on steariinikynttilöitä! Yhtä kaikki. Kukaan ihminen ei tiedä, mitä hyötyä siitä on! Ei, nähkääs, hyvä herra, ihmisellä täytyy olla nimi; kuten Tegnellillä, Öhronschlegelillä, tai — niin! Meidän maallamme on monta suurta runoilijaa, joita minä nyt en muista; mutta täytyy olla nimi. Herra Falk! Hm! Kuka tuntee herra Falkin? En ainakaan minä, ja minä tunnen monta suurta runoilijaa. Sanoin tässä muuanna päivänä ystävälleni Ibsenille: Kuules Ibsen — minä sinuttelen häntä — kuules nyt, Ibsen, kirjotas jotain aikakauslehteeni; minä maksan mitä tahansa! Hän kirjotti, minä maksoin — mutta sain myöskin maksun. No!
Musertunut nuori mies olisi tahtonut ryömiä lattian rakoihin ja piilottautua sinne, huomatessaan seisovansa miehen edessä, joka sai sinutella Ibseniä. Hän tahtoi ottaa käsikirjotuksensa takaisin ja juosta tiehensä, kuten äsken tuo toinen, kauas pois, jonkin suuremman vesistön luo. Smith huomasi sen kyllä.
— No! Herra osaa kirjottaa ruotsiksi, sen kyllä uskon! Herra tuntee myöskin kirjallisuutemme paremmin kuin minä. No! Hyvä! Olen saanut ajatuksen. Olen kuullut, että oli suuria, kauniita hengellisiä kirjailijoita ennen muinoin, Kustaa Eerikinpojan tai hänen tyttärensä Kristinan aikoina; no, niin, yhtä hyvä! Muistan erään, jolla on suuri, hyvin suuri nimi, ja joka on kirjottanut ison värsykirjan, Jumalan luoduista teoista, luullakseni! Håkan on hän etunimeltään.
— Haqvin Spegel, tarkottaa herra Smith! Jumalan työt ja lepo!
— Vai niin! No! Olen aikonut julkaista sen. Kansamme kaipaa meidän päivinämme uskontoa; olen sen huomannut; ja heille täytyy jotain antaa. Ennen olen tosin antanut heille Herman Frankea ja Arndtia, mutta tuo suuri laitos voi myydä helpommalla kuin minä, ja siksi tahdon minä nyt julaista jotain hyvää, hyvästä hinnasta. Ottaako herra sen asian huostaansa?
— En tiedä, mitä minun toimekseni jää, kun kysymys on vain uudelleen painattamisesta, vastasi Falk, joka ei uskaltanut kieltää,