— Ah, sitä et sinä ymmärrä!
Sellénin vahvoja puolia ei ollut perusteleminen, mutta hän oli varma asiastaan ja hänen terve vaistonsa johti hänet varmasti kaikkien erehdysten yli.
— Mutta sinä et saa myydyksi, jatkoi Lundell, joka piti tarkkaa huolta toverinsa taloudellisesta menestyksestä.
— No, saan minä kai silti elää! Olenko minä koskaan saanut myydyksi? Olenko silti huonompi! Etkö luule minun tietävän, että saisin myydyksi, jos tahtoisin maalata kuten nuo toiset; etkö usko minun osaavan maalata yhtä huonosti kuin nekin? Kyllä maarin! Mutta minä en tahdo!
— Mutta ajattele toki, että sinun täytyy maksaa velkasi! Olet velkaa mestari Lundille Pataan parisen sataa riksiä.
— No, ei hän niistä köyhdy! Sitäpaitsi on hän saanut minulta taulun, joka on kahdesti sen arvoinen!
— Sinä nyt olet itserakkain ihminen, minkä olen tavannut! Se taulu ei ollut edes kahdenkymmenen riksin arvoinen.
— Minä arvostelen sen viiteensataan, nykyisten hintojen mukaan! Mutta maku on niin erilainen tässä maailmassa, jumala paratkoon. Minun mielestäni sinun ristiinnaulitsemisesi on viheliäinen, itse mielestäsi se on hyvä. No! Siitä ei kukaan voi sinua syyttää! Eri maku, näes!
— Joka tapauksessa olet tärvellyt meidän muiden luoton Padassa; mestari Lund sanoi minut eilen irti enkä minä tiedä, mistä tänään saada päivällistä!
— No, mitä sinä päivällisellä tekisit! Saat luvan elää ilmankin! Minä en ole syönyt päivällistä kahteen vuoteen!