— Kunniaa niille, jotka ovat anastaneet itselleen vallan, ja valtaa niille, jotka ovat häikäilemättömiä.
— Laskettelet loruja! Ei kai se niin hullusti ole.
— Etteikö ole? No — yhtähyvin kuin puhumme jostain muusta, niin. Kuvailen sinulle vain yhden niistä kuudesta virastosta, joihin kirjottausin. Viisi ensimmäistä jätin siitä luonnollisesta syystä, ettei niissä ollut mitään työtä. Joka kerran kun tulin virastoon ja kysyin, oliko mitään tehtävää, vastattiin aina: Ei! enkä minä myöskään nähnyt koskaan kenenkään mitään tekevän. Ja tämä kaikki huolimatta siitä, että olin niin työteliäissä virastoissa kuin Kollegio Viinanpolttoa varten, Kanslia veronsäädäntöä varten ja Virkamiesten eläkkeiden Pääjohtokunta. Mutta kun näin tuon virkamiesten paljouden, jotka matelivat toistensa päällä, pälkähti päähäni ajatus, että siinä virastossa, jonka piti maksaa näiden kaikkien paikat, toki lienee jotain tehtävää. Kirjottausin siis Kollegioon Virkamiesten palkanmaksua varten.
— Olitko siinä virastossa? kysyi Struve, jonka mieltä asia alkoi kiinnittää.
— Olin. En koskaan unohda sitä vaikutusta, jonka tulo tähän täydelliseen ja hyvin järjestettyyn virastoon minuun teki. Saavuin sinne klo 11 e.p.p., koska virasto siihen aikaan piti avattaman. Vahtimestarihuoneessa makasi pöydällä käsivarsiensa nojassa kaksi nuorta vahtimestaria, lukien Isänmaata.
— Isänmaata?
Struve, joka edellisen aikana oli viskellyt sokeria varpusille, höristi korviaan.
— Niin! Sanoin hyvää huomenta! Heikko, käärmemäinen liike pitkin herrojen selkiä osotti, että tervehdykseni vastaanotettiin ilman erikoista vastenmielisyyttä; tekipä toinen liikkeenkin oikealla kengänkorollaan, joka kai merkitsi kädenlyöntiä. Kysyin, oliko jommallakummalla herralla aikaa näyttää minulle huoneistoa. He selittivät olevansa estetyt; heillä oli määräys pysyä vahtihuoneessa. Kysyin, eikö ole useampia vahtimestareita. Oli, kyllä oli useampia. Mutta ylivahtimestarilla oli virkalomaa, ensimmäisellä vahtimestarilla oli virkavapautta, toinen vahtimestari oli lomalla, kolmas oli postissa, neljäs sairaana, viides hakemassa juomavettä, kuudes oli pihalla ja "siellä hän on koko päivän"; sitäpaitsi "ei kellään virkamiehellä ollut tapana tulla ennen kuin vasta klo yhden korvissa". Samalla sain viittauksen sopimattomasta, varhaisesta ja häiritsevästä käynnistäni ja huomautuksen siitä, että vahtimestaritkin olivat virkamiehiä.
Mutta selitettyäni päättäneeni katsella virkahuoneita, saadakseni siten käsityksen työn jaosta näin peräti tärkeässä ja laajassa virastossa, sain nuoremman heistä seuraamaan itseäni. Suuremmoinen näky kohtasi minua, kun hän avasi oven ja kuusitoista huonetta, suurempaa ja pienempää, yhdessä jonossa oli edessäni. Täällä mahtanee olla työtä, ajattelin ja tunsin, että olin saanut onnellisen päähänpiston. Äänet kuudestatoista koivutulesta, jotka loimusivat kuudessatoista uunissa, hajottivat miellyttävästi paikan herättämää yksinäisyyden tunnetta.
Struve, joka yhä tarkkaavammin oli kuunnellut, etsi liivin kankaan ja vuorin välistä esille lyijykynää ja kirjotti 16 vasempaan kalvostimeensa.