— Voi, rakas sielu! Minun on jo täytynyt puraista hävyn pää poikki, ei sitä enää auttaa voi. Kaikkeen sitä saa alistua! Muuten on Falk ylevämielinen mies, joka käsittää asiat. Nyt minä kuitenkin menen. Jos Olle tulee kotiin, niin sano hänelle, että hän oli nauta! Hyvästi! Kurkista Punaiseen Huoneeseen, niin saamme nähdä, onko Herramme niin armollinen, että antaa meille jotain syötävää ennen auringonlaskua! — Sulje ovi, kun menet, ja pistä avain kynnyksen alle. Hyvästi!
Hän meni ja hetken päästä oli hän Falkin oven takana, kaukana Gref-Magnikadulla. Hän koputti, mutta ei saanut vastausta! Silloin avasi hän oven ja astui sisälle. Falk, joka nähtävästi oli nähnyt rauhattomia unia, havahtui unesta ja tuijotti Selléniin, tuntematta häntä.
— Hyvää iltaa, veli, tervehti Sellén.
— Ahaa, sinäkö se olet! Minä mahdoin uneksia jotain ihmeellistä! Hyvää iltaa, istu alas ja pane piippuun! Onko jo ilta?
Sellén, joka luuli tuntevansa oireet, ei ollut mitään huomaavinaan, vaan tarttui puheeseen.
— Veli ei tainnut olla Tinanapissa tänään?
— En, vastasi Falk hämillään, en ollut siellä. Kävin Idunassa!
Hän ei todellakaan tiennyt, oliko sen uneksinut, vaiko ollut siellä, mutta hän ilostui siitä, että sanoi sen, sillä hän häpesi kovaa onneaan.
— Niin, se oli oikein tehty, vahvisti Sellén. Ruoka Tinanapissa ei ole hyvää!
— No ei juuri voi kehua! sanoi Falk. Heidän lihasoppansa on niin pirun huonoa!