— Niin, ja sitten tuo vanha kellarimestari laskee voileivät, se lurjus.
Sana voileivät herätti Falkin täyteen tajuntaan, mutta hän ei enää tuntenut nälkää, joskin hänen jalkojaan hieman väsytti. Keskusteluaine kuitenkin oli epämieluinen ja sitä täytyi ensi tilassa vaihtaa.
— No, sanoi hän, taulusi on kai huomiseksi valmis?
— Ei, jumala paratkoon, niin hyvin ei ole asiat.
— No, mitä nyt sitten?
— En millään ehdi.
— Et ehdi? Miksi et istu kotona ja tee työtä?
— Voi, veli hyvä, vanha, iankaikkinen juttu. Puuttuu väriä! Väriä!
— Kai se on autettavissa! Vai eikö sinulla ehkä ole rahoja?
— Silloinpa ei hätää olisikaan!