— On, kultaa!
— Leimattua?
— Leimattua!
— Molemmat?
— Molemmat!
— Sata riksiä! selitti Sellen ja pudisti kättään, jotta kultaiset vitjat helisivät. — Mutta se on vahinko! Ei veljen pidä luopua tavaroistaan minun vuokseni!
— No itseni vuoksi sitten, sanoi Falk, joka ei halunnut näyttää epäitsekkäältä, koska ei ollut. Minäkin tarvitsen rahaa. Jos tahdot muuttaa nuo rahaksi, niin teet minulle palveluksen!
— No, oli menneeksi sitten, sanoi Sellén, joka ei tahtonut vaivata ystäväänsä epähienoilla kysymyksillä. Minä panttaan ne! Pue päälles nyt, veli! Elämä on näes joskus katkeraa, mutta elettävä se kuitenkin on!
Hän taputti Falkia olalle niin sydämellisesti, että sitä ei usein päässyt tunkeumaan sen iva-varustuksen läpi, jolla hän itsensä oli ympäröinyt, ja he läksivät ulos.
Kello oli seitsemän, ennenkuin asia oli toimitettu. Sitten menivät he ostamaan väriä ja taivalsivat sen jälkeen Punaiseen Huoneeseen.