— Sovinnonsoihtu on hyvä nimi, jatkoi hän; se osottaa samalla sovinnon syvää, uskonnollista tarvetta ja sitä valoa, joka tuli maailmaan, kun ihmeistä suurin tapahtui, se, joka on ylpeille pahennus.
Samassa pisti hän lihapyörylän viimeisen poskihampaansa taakse ja katseli, minkä vaikutuksen hänen puheensa tekisi — mutta häntä ei juuri mairitellut se, että kolmet tyhmät kasvot, joista kuvastui mitä suurin hämmästys, kääntyi häntä töllistämään. Hänen täytyi puhua selvemmin.
— Spegel on suuri nimi ja hänen puheensa ei ole kuin fariseusten puhe. Me muistamme kaikki, että hän on kirjoittanut tuon ihanan virren Nyt vaikenevat valittavat äänet, jonka vertaista saa etsiä! Maljanne, tuomari; minua ilahuttaa, että te olette sellainen edustaja!
Tässä Lundell huomasi, että hänen lasinsa oli tyhjä. — Luulenpa, että minun täytyy ottaa vielä naukku.
Kaksi ajatusta surisi Falkin päässä: 1:o mieshän juo viinaa! 2:o mistä hän tietää nuo asiat Spegelistä? Epäluulo valtasi hänet sitten kuin salama, mutta hän ei halunnut mitään tietää, vaan sanoi ainoastaan:
— Maljanne, herra Lundell!
Epämieluisan keskustelun, joka tietenkin olisi äskeisestä seurannut, keskeytti onneksi Ollen tulo. Sillä hän tuli todellakin, tuli tavallista räsyisempänä, tavallista likaisempana ja ulkonäöstä päättäen entistä vaivaisempana lonkiltaan, jotka pistivät esiin kuin kokkapuut pitkän takin alta, jota nyt enää yksi ainoa nappi ensimmäisen kylkiluun yläpuolelta piti kiinni. Mutta hän oli iloinen ja nauroi nähdessään niin paljon ruokaa ja juomaa pöydällä, ja Sellénin kauhuksi alkoi hän tehdä selkoa retkensä tuloksista ja suorittamaan asioitaan. Hän oli todella joutunut poliisin kynsiin.
— Tästä saat kuitit!
Hän ojensi kaksi viheriäistä panttilappua pöydän yli Selénille, joka silmänräpäyksessä muutti ne paperikuulaksi.
Sitten oli hänet viety vartiokonttoriin. Hän näytti, että toinen takinkauluksen puolikas puuttuu. Sitten sai hän ilmottaa nimensä. Se tietenkin oli väärä! Ei kenenkään ihmisen nimi ole Montanus! Sitten syntymäseutu: Västmanland! Se luonnollisesti oli väärä, sillä ylikonstaapeli oli itse sieltä ja hän kyllä tunsi maanmiehensä. Sitten ikä: 28 vuotta. Se oli vale, "sillä hän on vähintään 40". Asunto: Lill-Jans! Sekin oli vale, sillä siellä ei asunut muita kuin puutarhuri. Toimi: taiteilija! Sekin oli vale, "sillä hän näytti rantajätkältä".