— Odotahan hieman myöhempään, niin saat kuulla.
— Eivätkö he sitten vielä ole tulleet?
— Täällä mennään ja tullaan, niinkuin hyväksi nähdään.
— Tämähän on siis aivan kuin joku virasto konsanaan!
Vanhoillinen Struve, joka oli kuunnellut tuota kevytmielistä puhetta, katsoo velvollisuudekseen puolustaa hallitusta.
— Mitä se pikku Falk siellä sanoo? Ei pidä mukista.
Falk tarvitsee niin pitkän ajan valitakseen sopivan vastauksen, että istunto alhaalla ennättää alkaa.
— Elä sinä hänestä välitä, lohduttaa Punahilkka; hän on aina vanhoillinen, kun hänellä on rahoja päivälliseksi, ja äsken lainasi hän minulta viitosen!
Ylikirjuri lukee: Valtiovarainvaliokunnan lausunto n:o 54 koskeva Ola
Hipssonin esitystä aitojen poistamisesta.
Puupatruuna Larsson Norrlannista vaatii ehdotonta hyväksymistä: "Miten käy metsiemme?" sanoo hän, "tahdon vain kysyä: miten käy metsiemme!" ja hän viskautuu läähättäen penkkiinsä. Tämä ytimekäs kaunopuheliaisuus on joutunut muodista viimeisinä 20 vuotena ja kohtaus vastaanotetaan tirskunnalla, jonka jälkeen kuolontyö norrlantilaisten penkissä itsestään lakkaa.