Voionmaan edustaja ehdottaa hiekkakivimuureja; Skånen edustaja pitää puksipuupensasaitoja parempina; norrbottenilaisen mielestä ovat aidat tarpeettomia, kun ei ole peltojakaan, ja eräs puhuja Tukholman penkiltä esittää, että asia lykättäisiin komiteaan, jossa on asiantuntijoita; hän panee erikoista painoa asiantuntijoihin. Mutta silloin nousee myrsky. Mieluummin kuolema kuin komitea! Pyydetään äänestystä. Ehdotus hylätään ja aidat saavat jäädä paikoilleen kunnes itsestään kaatuvat.
Ylikirjuri lukee: Valtiovarainvaliokunnan lausunto n:o 66 koskeva Carl Jönssonin esitystä määrärahan lakkauttamiseksi Raamattukomissioonilta. Kun tämän kunnianarvoisan satavuotisen laitoksen nimi lausutaan, sammuu irvistys ja kunnioittava hiljaisuus syntyy saliin. Kuka uskaltaisi hyökätä uskonnon perusmuurien kimppuun, kuka uskaltaisi antautua alttiiksi yleiselle hylkimiselle! Ystadin piispa pyytää puheenvuoroa.
— Kirjotanko minä? kysyy Falk.
— Et, tuo ei liikuta meitä mitä hän sanoo.
Mutta vanhoillinen Struve kirjottaa seuraavan selostuksen:
"Isänmaan pyhim. edut. Uskonn. ja ihmisk:n yhdistetyt nim. vuon. 829. vuon. 1632. Epäuskon sank. Uudistelija. Jumalan sana. Ihmis. san. Satavuotta Ansgar. Harrast. Oik. muk. Puolueet. Taitav. Oppi. Ruots. kirk. olemass. Ikivanha Ruotsin kunnia. Kustaa I. Kust. II. Lützenin kummut. Europan silmät. Jälkimailman tuomio. Suru. Kunniattomuus. Viheriä turve. Kätten pesu. Eivät ole tahtoneet".
Carl Jönsson pyytää puheenvuoroa.
— Nyt me kirjotamme! sanoo Punahilkka.
Ja he kirjoittavat, sill'aikaa kun Struve kaunistelee piispan sanoja.
"Loruja! Suuria san. Kom. istunut 100 vuotta. Maksanut 100,000 riks. 9 arkkipiisp. 30 profess. Ups. yhteensä 500 vuotta. Palkkionsaajia. Sihteer. Amanuens. Ei mitään tehty. Näytearkit. Huonoa työtä. Rahoja, rahoja, rahoja! Joka asiaa sen omalla nimellä! Humb. Virkam. Nylk. järjestelmä".