Kamarin jäsenet alkavat liikuskella, jotkut menevät ulos. Puheenjohtaja keskustelee muutamien hyvien jäsenten kanssa ja ilmaisee siten hallituksen puolesta paheksumisensa siitä, mitä Sven Svensson tulee sanomaan. Kaksi vanhempaa edustajaa tukholmalaisten penkeiltä vie näöltään vastatulleen nuoren herran puhujan eteen näyttääkseen hänelle tätä kuin ihmeotusta; he katselevat häntä muutaman silmänräpäyksen ajan silmiin, huomaavat hänet naurettavaksi ja kääntävät selkänsä.
Punahilkka katsoo kohteliaisuuden vaativan häntä ilmottamaan Falkille, että puhuja on kamarin "vitsaus". Hän ei ole kylmä eikä lämmin, mikään puolue ei voi häntä käyttää, minkään asian hyväksi häntä ei voida voittaa, mutta hän puhuu, puhuu. Mutta mistä hän puhuu — sitä ei kukaan voi sanoa, sillä mikään lehti ei ole koskaan hänen puheitaan selostanut, eikä kukaan ole viitsinyt katsoa pöytäkirjoista, mutta kirjurit pöytien ääressä ovat vannoneet, että kun kerran saavat vallan, niin antavat hänen vuokseen muuttaa perustuslait.
Mutta Falk, jolla on jonkunlainen heikkous kaikkea sitä kohtaan, mikä jää huomaamattomaksi, jää paikalleen ja saa kuulla sellaista, mitä ei ole kuullut pitkään aikaan: kunnian miehen, joka tietään kulkee moitteettomasti ja joka esittää sorrettujen ja huonostikohdeltujen valituksen — jota ei kukaan kuuntele.
Struve on maamiehen nähdessään tehnyt päätöksensä ja mennyt ravintolaan, jonne nyt toisetkin seuraavat ja jossa he tapaavat puolet kamaria.
Syötyään ja tultuaan jonkun verran humalaan, menevät he takaisin jälleen ja istuutuvat orrelleen, ja saavat vielä jonkun aikaa kuulla Sven Svenssonin tai oikeammin nähdä hänen puhuvan, sillä nyt aamiaisen jälkeen on juttelu niin vilkasta, että ei kuule sanaakaan puhujan puheesta.
Mutta kerran se kuitenkin päättyy. Kellään ei ole mitään sen johdosta sanottavaa, puhe ei johda mihinkään toimenpiteisiin, on, niinkuin sitä ei koskaan olisi pidettykään.
Ylikirjuri, joka sill'aikaa on ennättänyt juosta kollegioissaan, katsastanut postilehtiänsä ja kohentanut tulta pesissä, on taasen paikallaan ja lukee:
"Valtiovarainvaliokunnan memoriaali n:o 72 Per Ilssonin Träskålasta esityksen johdosta 10,000 riksin suuruisen määrärahan myöntämisestä vanhojen kuvanveistosten korjaamiseksi Träskålan kirkossa."
Koiranpää kuulijaparvekkeen kaidepuun päällä näytti uhkaavalta, kuin tahtoen varjella luutaan.
— Tunnetko tuon epäsikiön tuolla lehterillä? kysyi Punahilkka.