— Olle Montanuksen, luulisinpa.
— Tiedätkö, että hän on träskålalaisia? O o, hän on viisas mies!
Katsopas tuota puhuvaa päätä, nyt kun Träskåla astuu esille.
Per Ilssonilla on puheenvuoro.
Struve kääntää halveksuen puhujalle selkänsä ja leikkaa palasen tupakkaa, mutta Falk ja Punahilkka asettavat kynänsä toimintakuntoon.
— Ota sinä sananparret, sanoo Punahilkka, niin minä otan asiat!
Falkin paperi oli neljännestunnin kuluttua peitetty seuraavilla kirjaimilla:
"Isänm. valist. aikakirj. Taloudell. edut. Syyt. materialm. Fichten muk. mater. Isänm. siv. ei mater. Ergo syyt. heit. tak. Kunnianarv. templ. Aamuauringon loisteessa. Jonka viiri kohti korkeutta. Pakanuuden ajoilta. Filos. ei uneksinut. Kansakunn. pyh. oikeudet. Pyhimm. edut. Isänm. val. Kirj. hist. ja muin. muist. akademia."
Tämä sekamelska, joka osaksi herätti hauskuutta, varsinkin kun kuollut Fichte kaivettiin esille, sai kuitenkin aikaan vastauksen pääkaupungin penkiltä ja Upsalan penkiltä.
Edellinen sanoi: että vaikkakaan ei tuntenut Träskålan kirkkoa eikä Fichteä ja vaikkakaan ei tiennyt, olivatko vanhat kipsiukot sen arvoisia, että niihin voisi uhrata 10,000 riksiä, niin katsoi hän kuitenkin, edistääkseen kaunista tekoa kamarissa, koska hän nyt ensi kerran oli kuullut jonkun enemmistön joukosta pyytävän määrärahaa jotain muutakin kuin siltoja, aitoja, kansakouluja j.m.s. varten, velvollisuudekseen kannattaa ehdotusta.
Upsalan penkiltä puhuvan mielestä (Struven muistiinpanojen mukaan) oli: esityksentekijä a priori oikeassa; hänen peruslauseensa, että isänmaallista sivistystyötä tuli pitää arvossa, oikea; johtopäätöksensä, että 10,000 riksiä oli myönnettävä, sitova; tarkotuksensa, tarkotusperänsä, suuntansa kaunis, kiitettävä, isänmaallinen, mutta tässä oli tehty virhe. Kuka sen oli tehnyt? Isänmaa? Valtio? Kirkko? Ei! Esityksentekijä! Järjen mukaisesti katsottuna oli esityksentekijä oikeassa, ja siksi ei puhuja voinut, hän pyysi saada toistaa sen, muuta kuin kiittää tarkotusta, tarkotusperäisyyttä ja suuntaa ja hän oli seuraava esityksen vaiheita lämpimällä myötätuntoisuudella, ja hän kehotti kamaria isänmaan nimessä ja sivistyksen nimessä ja taiteen nimessä antamaan sille äänensä; itse täytyi hänen, koska katsoi esityksen, käsitteen mukaisesti katsottuna vääräksi, perustelemattomaksi, epävarsinaiseksi, koska sen tarkotus oli sovelluttaa seudun käsite valtio-käsitteen alaiseksi, vaatia sen hylkäämistä.