Silloin tuli palvelija ja heitti pelastavan oljenkorren sanomalehtien muodossa, samalla ilmottaen notario Levinin.
— Pyydä odottaa! käski herra.
Sitten antoi hän saappaiden karjua hetken aikaa poikki lattian, jotta odottaja parka eteisessä aikoinaan saisi tiedon hänen korkeasta saapumisestaan.
Levin, johon vasta-keksitty eteisessä odottaminen oli tehnyt eloisan vaikutuksen, saatettiin lopuksi vapisevana herran huoneeseen, jossa hänet vastaanotettiin lyhyesti kuten ainakin anoja.
— Onko sinulla paperi mukanasi? kysyi Falk.
— Luullakseni on, vastasi hämillään oleva, ja kaivoi esiin tukun maksuosotuksia ja vekselilomakkeita kaikenlaatuisia ja suuruisia. — Mihin pankkiin veli mieluummin haluaa? Minulla on papereita kaikkiin paitsi yhteen?
Huolimatta hetken juhlallisuudesta täytyi Falkin hymyillä nähdessään puoleksikirjotettuja maksuosotuksia, joista puuttui toinen nimi, kirjotettuja vekselejä ilman hyväksyjää ja valmiiksi kirjotettuja vekselejä, jotka oli hylätty.
— Otamme kai Köydenpunojain pankin, sanoi Falk.
— Se tosiaankin on ainoa, joka ei kelpaa, — sillä — siellä minut tunnetaan!
— No Suutarien pankki, Räätälien pankki, mikä tahansa, mutta pian!