Rouva von Bleichroden nyykäytti myöntävästi päätään.
— Sillä, — jatkoi herra von Bleichroden, — mikä äiti päästäisi poikansa, mikä vaimo miehensä, mikä sisar veljensä näihin teurastuksiin! Ja kun ei ketään ole, joka kiihottaisi ihmisiä toisiaan vastaan, niin katoaa n.s. rotuviha. Ihminen on hyvä, mutta ihmiset ovat pahoja, arveli ystävämme Jean Jaques ja hänellä oli oikein! Miksi ovat ihmiset tässä kauniissa maassa rauhallisempia? Miksi näyttävät he tyytyväisemmiltä kuin muualla? Siksi, ettei heillä aina ole noita opastajia edessään, he tietävät itse määränneensä, kuka heistä on ensimmäinen, heillä on ennen kaikkea niin vähän syytä kadehtia ja loukkaantua. Ei juhlakulkueita, ei vahtiparaatia, ei loistojuhlia, joissa heikko ihminen joutuu kiusauksiin ja kunnioittaa sitä, mikä on koreata mutta valheellista! Sveitsi on pienoismalli, jonka mukaan tulevaisuus rakennetaan!
— Herraseni on optimisti? — sanoi espanjalainen.
— Niin olen, — sanoi herra von Bleichroden, — entinen pessimisti!
— Luulette siis, — jatkoi espanjalainen, — että mikä käy päinsä näin pienessä maassa kolmen miljoonan ihmisen ja kolmen kielen kesken, käy päinsä myös koko suuressa Europassa?
Kun herra von Bleichroden epäröi, puuttui puheeseen toinen tyrolilaisnaisista:
— Anteeksi, herra espanjalainen, — sanoi hän, — te epäilette sen menestystä Europassa, jossa puhutaan kuutta tai seitsemää kieltä. Yritys on liian rohkea, arvelette, kun on niin monta kansallisuutta! Mutta jos nyt osotan teille maan, jossa on kaksikymmentä kansallisuutta: kiinalaisia, japanilaisia, neekereitä, punanahkoja ja kaikkia Europan kansallisuuksia sekasin samassa maassa: sehän olisi tulevaisuuden valtakunta, joka on käsittävä koko maan pallon! No niin, minä olen sen nähnyt, sillä olen ollut — Amerikassa.
— Hyvä, — sanoi englantilainen, — herra espanjalainen on voitettu.
— Ja te, herra ranskalainen, — jatkoi tyrolitar. — Te surette
Elsass-Lothrinkia! Näen sen! Te pidätte kostosotaa välttämättömänä,
sillä te ette usko, että Elsass-Lothrinki voi kauan olla saksalainen.
Te luulette olevanne ratkasemattoman arvotuksen edessä!
Ranskalainen huokasi myöntäen.