Anna teki kädellään liikkeen ja veri nousi hänen kasvoihinsa. Mutta Paul jatkoi…, "ja minä olen täydellisesti vakuutettu siitä; ettei hän osottaisi hyväksymistään niille tämänlajisille, jotka olen tavannut."
Anna käännähti olkituolillaan, niin että sen jalat raapasivat santaa. Mutta Paul jatkoi lukuaan yhtä painottomasti kuin ennenkin: "Lukuunottamatta yhtä romaania, jonka hän kirjotti vankilassa, ja jota ei kohtuudenmukaisesti (tässä takertui hän sanaan mutta luki lauseen uudelleen tarttumatta sanaan 'kohtuudenmukaisesti') voi pitää ilmauksena hänen todellisista mietteistään maltillisina hetkinä, sisältävät hänen kirjansa aina sangen paljon tervettä järkeä ja malttia. Tschernyschevskij edisti aikanaan eittämättä sangen tehoisesti vapautuskysymyksen hyvää ratkaisua, kumosi järjestään kaikki ehdotukset mielettömäin valtiollisten mielenosoitusten toimeenpanemiseksi ja lienee nyt viidentoista vuoden karkotusajan kuluessa kylliksi sovittanut nuoruutensa erehdykset." — Onko hyvin luettu? kysyi Paul ja henkäsi.
— Hyvä on, — sanoi Anna.
Paul jatkoi: "Tarkastakaamme lopuksi, missä määrin näille salaisille seuroille voidaan antaa mitään todellista merkitystä. Ovatko ne todellisena vaarana valtiolle? Minä luulen, ettei kukaan, joka tuntee Venäjää hyvin, ole epäröivä vastatessaan tähän kysymykseen kieltävästi. Vieläpä muutamat kiihottajista ovat huomanneet yrityksensä mielettömyyden."
Paul loi katseensa kirjastaan ja huomasi vaimonsa olevan tuhkanharmaan. Hän nousi ja vei kirjan sisään.
— Riittää täksi päiväksi, — sanoi hän. — Mutta on hyvä harjotella, Anna. Joka kerta kun luen jotain vanhaa kirjaa, tunnen kuinka olen kasvanut. Tänään voisin hymyillä.
— Niin kauas en vielä ole tullut, — sanoi Anna. — Kaikki nämät sanat, jotka luit olen kuullut vanhan kunnianarvoisan isäni lausuvan vakaumuksen painolla.
— Ja sinun vanha kunnianarvoisa isäsi on kuullut ne kunnianarvoisalta isältään. Kunnianarvoisat isät ovat vaarallisia. Kuitenkin kaikitenkin: Tschernyschevskij, joka on kuollut, ei enää kadu "nuoruutensa erehdyksiä." Nyt kahdenkymmenen vuoden kuluttua, on hänen Evankeliuminsa ilmestynyt saksaksi. Saksan suurimman ja arvokkaimman kustantajan toimesta ihan ruhtinas Bismarckin sosialistilain edessä. Mitä sanoisimme tästä? Jos olisin kristitty, menisin ripille sunnuntaina ja kiittäisin Jumalaa hänen armostaan.
— Se on suuri tapaus, Paul Petrovitsch, niin suuri, ettemme me voi arvioida seurauksia. Nyt saa mailma tietää sen.
— Ei niin suuria sanoja, Annischka; mailma aavisti sitä ennenkin, mutta nyt saa mailma oppia tuntemaan sen, sillä Tschernyschevskjillä oli rakkaus ja siksi puhuvat hänen sanansa. "Kun aurinko, joka on jumala voi suudella eloa haaskaan." Hm! Miksei se voisi suudella eloa kirjeeseen. Nyt sen keksin!