Kotiin tullessaan täytyi Blanchen kertoa yksityiskohdissaan mitä aamupäivänä oli tapahtunut. Bertha-täti purasi huultaan, mutta sanoi vain: kateutta!
Illalla oli Aeskulapilla, lääketieteen ylioppilaitten yhdistyksellä, kokous ja Blanche oli pitkäin keskustelujen jälkeen saanut luvan mennä sinne, mutta kello kymmenen piti hänen olla kotona.
Kello seitsemän astui hän Brasserie Nuss ravintolaan. Hänen täytyi mennä läpi ison salin päästäkseen yksityishuoneeseen, missä kokous pidettiin. Sali oli täynnä tupakoivia ja juovia miehiä, lattia kostea eikä paikka näyttänyt houkuttelevalta. Toisellaiseksi oli hän kuvitellut sen ilosen tyyssijan, missä tiesi herrain kernaasti iltojaan viettävän. Hän tuli kokoushuoneeseen. Ei kukaan ottanut häntä vastaan, ei kukaan auttanut hänen vaatteitaan pois, kuten ennen tanssiaisissa. Huone näytti ikävältä, herroja istuskeli siellä täällä salaa poltellen sikarinpätkiä, jotka he vastenmielisesti heittivät nurkkaan hänen astuessaan sisään. Nauru vaikeni ja keskustelu pysähtyi. Oven takaa katseli häntä kaksi ylioppilasta kakkulain läpi. Sama kuiskaus kuin ennen laboratoriossa, — onko se kaunis? — Vastaus: ruma kuin hitto! —
Puheenjohtaja ei ollut vielä tullut. Kukaan ei siis noussut häntä vastaanottamaan eikä hän tuntenut ketään. Hän astui lopulta perälle. Laimeita kumarruksia, istualta. Yleiseen vaiettiin. Blanche katsoi ympärilleen ja huomasi olevansa ainoa nainen. Hän istuutui tyhjälle tuolille, mutta kukaan ei paikkaansa jättänyt.
Vihdoin tuli puheenjohtaja. Hän tervehti todellakin, mutta sanomatta mitään kohteliasta. Sitten tuli viisi tyttöä. Ne tarkastettiin heti ja yksi havaittiin kauniiksi. Blanche yritti lähetä niitä, mutta likelle ei päässyt.
Asiain käsittely alkoi. Vaaleja toimitettiin; pykäliä luettiin. Sietämätöntä Blanchen mielestä. Sitten pidettiin esitelmä: kehitysteoriasta. Se oli Blanchelle uutta, mutta karkeata. Puhuja vertasi ihmisiä elukoihin, ja kuitenkin oli Jumala luonut ihmisen erityisesti kuvakseen ja eläimet ihmisen hyödyksi. Esitelmänpitäjä väitti, ettei hevosta oltu luotu ratsaaksi eikä vetojuhdaksi, sillä Noak ei ratsastanut eikä ajellut. Kameli näytti syntyneen satula selässä, mutta niin ei ollut asian laita; kyttyrä ei ollut mikään satula, ja yksikyttyräinen kameli näytti päinvastoin olevan luotu niin, että kaikki ratsastus kävisi mahdottomaksi. Tämä kaikki tuntui Blanchesta "ilkeältä." Sitten loppui virallinen puoli.
Noustiin ja käyskenneltiin lattialla. Herrat imeskelivät sytyttämättömiä sikareita ja tilasivat olutta. Tarjoilija kuljetti edestakasin haarikoita. Naurunremahdus kuului sieltä täältä eri ryhmistä, mutta aina salavihkaisten silmäysten seuraamana. Nuo viisi tyttöä istuivat kuin tanssittamatta jääneet naiset kemuissa ja Blanchen mieli oli masentunut. Tämä oli ikävää. Hän huomasi, että herrat olivat kiusaantuneet; tunsi olevansa vihamielisten voimien ympäröimänä. Herrat vainusivat kilpailijoita ja naiset vaanivat kiistatovereitaan. Herrat eivät katsoneet puolestaan uskaltavansa mitään keveätä lähentelemistä, koska se voitaisi selittää sievistelyksi, ja he tiesivät, että naisasianaiset eivät tahdo tietää olevansa naisia. He olivat tulleet tänne nimenomaan sillä ehdolla, että heitä kohdeltiin vertaisina. Niin, mutta tässä yhdenvertaisuudessa oli jotain nöyryyttävää; Blanche tunsi että alemmuus tuli yhdenvertaisuuden mukana; ja varmaankin oli entinen suhde hauskempi. Sitten ihmetteli hän sitä, ettei kukaan herroista tarjonnut naisille mitään. Mutta kukinhan tilasi olutta itse, todellakin, ja olihan hyvin sopimatonta vieraiden herrain tarjota vieraille naisille mitään.
Blanche, joka tunsi olonsa yhä kiusallisemmaksi, rohkasi lopulta mielensä ja kysyi toisilta tytöiltä eivätkö nämät aikoneet juoda mitään. Häneen kohdistui hämmästyneitä katseita ja kuului terävä vastaus: Juoda? Olutta? Hyi! Yhä ahdistavampaa. Puheenjohtaja, joka oli puhunut hieman kemiasta naisten kanssa, lähetti nyt esille herran toisensa jälkeen puhumaan; fysikkaa, latinaa, kaikellaista mikä ei lähennyt sievistelyä. Tytöt huomasivat herrain "suorittavan palvelusta" ja kävivät yhä nyrpeämmiksi. Mutta kaunis tyttö oli tehnyt nopean keikahduksen keskustelussa ja puhetoverinsa kanssa siirtänyt sen inhimillisemmille aloille. Hän oli sen takia pian kolmen herran ympäröimä ja nauraen jatkoivat he ilosta keskustelua. Mutta silloin vetäytyivät toiset tytöt sivuun ja seurasivat katkerin ilmein mokomaa arvotonta esiintymistä. Tuo kaunis tyttö unohti lopulta asemansa siihen määrin, että tilasi suuren haarikan olutta. Silloin kävi häntä ympäröivä ryhmä yhä taajemmaksi, ja vastustus uunin luota, johon toiset tytöt olivat vetäytyneet, yhä pistävämmäksi. Näistä tuli äkkiä hyvät ystävät ja heidän keskensä syntyi hyvin vilkas keskustelu, joka keskeytyi joka kerran kun joku herra läheni.
Alkoi olla ukkosta ilmassa, ja uunin luona lataantuva sähköpatteri kävi uhkaavaksi, sillä jokainen yritys herrain taholta keskustelulla johtaa pois sähköä sai vastaansa töytäyksen, joka heitti hänet takasin. Tuo kaunis tyttö oli siirtänyt taistelun toiselle, juuri pelätylle ja kielletylle alueelle, ja siksi oli hän voittanut.
Saadakseen sähkön johdetuksi pois otti puheenjohtaja haarikkansa kolautti pöytään ja rykäsi alkaakseen humoristisen puheen.