— Niin, — mutta täti!
— Valehdelkaa!
Blanche vavahti. Tuo mies, joka näytti olevan itse kunnia ja totuus, tuo mies kehotti häntä valehtelemaan!
— Eikö valehteleminen ole kunniatonta?
— Ei aina! Jos murhamies, jonka aikomukset tunnen, kysyy minulta tietä uhrinsa luo, niin näytän väärän tien ja valehtelen ilosin mielin.
— Mutta eihän täti ole murhamies!
— Ei, vaan murhaajanainen! Ettekö tunne hänen myrkkyään, joka paraikaa syöpyy teidän vereenne! Hänen vihansa, hänen kostonsa, joka teidän on täytäntöön pantava, virtailee teidän suonissanne, sitä vetävät sisäänsä teidän keuhkonne, se herpasee teidän hermostonne! Oletteko vapaa? Te syötte tämän vampyysin leipää, jota ette työllänne ansaitse, te olette hänen palkkaamansa kostaja, te olette myyneet sielunne kuten toiset naiset myyvät ruumiinsa. Mikä pakottaa teitä tälle uralle? Velvollisuudenkotunne ihmisveljiänne ja sisarianne kohtaan, halu käsitellä siivottomuuksia, henkiä sairashuoneiden ilmaa, kuulla valitushuutoja, lähteä liikkeelle kesken uniaan, suoraan aterialta? Ei, vaan kosto! Ketä tarkottava? Jonkun tädin hyljättyä rakastajaa? Tarvitaanko teitä lääkärinä? Tarvitaanko viittäkymmentä prosenttia nykyisistä? Luuletteko reseptinsepustajista olevan puutetta? Oh, ne polkevat toisensa maahan eiväkä voi auttaa lainkaan. Miksi rupeavat venakot lääkäreiksi? kysytte te! Niin, eivät ne tee sitä reseptejä sepustellakseen, eivät siksi että pääsisivät menemästä naimisiin, he rupeavat lääkäreiksi samasta syystä, kuin kiillotustyön tekijät menevät tehdastöihin, rikkaat tytöt palkollisiksi; siksi että ihmissuvun suurempia vaurioita päästäisi parantelemaan, jotta lääkärit kerran tulisivat tarpeettomiksi, kun tiedon tasanen jako tekee kaikki terveydenhoitajiksi.
Blanche oli kuin sähkökoneessa virran kokooja; hän otti vastaan kaiken, mitä tuo kipinöivä mies heitteli ympärilleen, mutta samalla kertaa tunsi hän täytyvänsä töytästä tätä rintaan. Hän oli tyhjä ennestään, ja nyt tahtoi tuo täyttää hänet sielunsa yltäkylläisyydellä. Silmät leimusivat ja miehekkään voimakkaat kasvot olivat kuin totuus itse sanoessaan: valehtele! Blanche haki hänestä kohtaa, johon saisi haavan pystymään ja voisi riisua hänen aseensa, ja tuossa juuri oli se kohta. Korkeana ja kirkkaana seisoi tuo mies hänen edessään, korkeampana kuin hän tahtoi myöntää, ja hänen täytyi saada tämä kaadetuksi. Ja kuitenkin tahtoi Blanche nähdä hänet suurena, voimakkaana, sinä tukena, jota etsi, vapauttajana. Hän tunsi vaistomaisesti, että vapauttajasta voi tulla vallitsija; hän haki tätä ja työnsi pois luotaan. Vihdoin sanoi hän: te saarnaatte jesuiittain oppia.
Mutta mies, joka tunsi tuollaiset temput, oli heti valmis vastaamaan:
— En, sitä en saarnaa. Jesuiitan salaisuus on vääräin johtopäätösten vetämisessä; hän suorittaa korttitempun sanoilla ja te ällistytte. Hän sanoo silloin: tarkotus (hyvä tai paha) pyhittää keinot. Minä sanon: se pyhä, suuri, kaunis, johon te pyritte, se tarkotus pyhittää keinot. Alhainen tarkotusperä tekee kaikki keinot epäpyhiksi. Te olette kuin koralliolento, joka on tarttunut vanhaan runkoon, olkaa varuillanne, ettette kasva siihen kiini ja kivety! Uusi siveysopin sääntö, joka oli uusi silloin kuin Montesquien sen lausui, kuuluu: "Jos tietäisin jotain, mikä olisi hyödyksi minulle itselleni, mutta vahingoksi perheelleni, niin karkottaisin sen mielestäni; jos tietäisin jotain, mikä olisi hyödyksi perheelleni, mutta vahingoksi isänmaalleni, koettaisin unohtaa sen; jos tietäisin jotain, mikä olisi hyödyksi isänmaalleni, mutta vahingoksi Europalle tai ihmiskunnalle, pitäisin sitä rikoksena!" Itsekkyys, tämä ihana lahja, joka itsesäilytysvietin nimisenä antaa kaiken elollisen elää, on myös kehittyvä, ja se on juuri ottamassa pitkän askeleen lähimmäisrakkautta kohti. Tämä rakkaus on ensin ilmestynyt rakkautena lapseen, siitä perhe. Mutta perhe on aste, joka meidän on jätettävä taaksemme, ja kehityttävä yhteiskunnaksi. Te olette vielä sukusiteissä. Tuo oli vain taloudellinen laitos. Tempautukaa irti suvun ahtaista mehiläiskennoista, parveilkaa, ja rakentakaa itsellenne oma pesä; jättäkää suvut pikkuharrastuksineen ja erillisine itsekkyyseloineen, ja eläkää koko sukupolvea varten.