— Näen ettet uskalla hypätä.
— Mihin?
— Ohi vanhain ajatusten! Mene työhön; sinä voit ruveta opettajattareksi, osaat ommella, voisit kaupata…
— Pitääkö minun ommella?
— Mistä minä tiedän? Minä saan keittää suopaa tai jauhaa luita! Meidän täytyy elää! Mitä teetkin, tee itsesi vapaaksi, vapaaksi minusta, sillä vain vapaaseen naiseen voi kunnioituksella katsoa; vaimona polkisin sinua.
— Minusta siis tulisi sinun rakastajattaresi.
— Ja minusta sinun rakastajasi! Se on toista kuin miehenä ja vaimona oleminen!
— Etkö häpeä moisia ehdotuksiasi! Minusta ompelijatar ja sinun rakastajattaresi! Onko se vakava tarkotuksesi? Emile, Emile!
— Yhtä vakava kuin sekin, että minusta tulee suovankeittäjä ja sinun rakastajasi! Eikö ole tasapeli?
— En ymmärrä sinua.