Juopunutta ei koskaan nähty, vaikka väkijuomia oli ravintolasta saatavana. Tosin ne olivat ensin kymmenen vuotta olleet kiellettyinä, mutta sitä pidettiin ylimenokauden vaatimana toimenpiteenä, joka pian jäi pois; ja kun tavaraa oli saatavilla menetti se viehätyksensä, etenkään kun sitä ei nyt tarvittu lohtuna epätoivoa vastaan, kun ei enää oltu epätoivoisia.
Kaunotaiteilla oli myös sijansa, mutta joutohetkien vapaana leikkinä. Esitettiin yhteiskunnan jäsenten sepittämiä näytelmiä, jotka käsittelivät aiheita uuden yhteiskunnan aloilta. Ruokasalin ja huoneitten seinät koristeltiin maalauksilla, jotta niissä olo kävisi miellyttäväksi kaikille.
Kirkkoa ei ollut. Uskonto, joka ennen oli sekasotkuinen kokoelma kaikkea, mitä elämä ei ollut antanut, ja väliin niitä vastaan kohdistettu pelotuskeino, joilla oli syytä tyytymättömyyteensä, oli tunkeutunut elämään, kullakin oli uskontonsa ja kukin rukoili huoneessaan.
Avioliitot olivat ylipäänsä pysyviä. Useimmat riitaisuuksien syyt olivat poistuneet. Joka miehellä ja naisella oli oma huoneensa. Vaimo ei enää ollut riippuva miehestä eikä mies enää vaimon juhta. Niihin harvoihin epäsovun ilmauksiin, joita sattui puolisojen kesken, oli aiheuttajana välien kylmeneminen tai toisen puolison pysähtyminen vanhemmalle kehityskaudelle. Ero oli näissä oloissa helppo toimeenpanna ja kävi päinsä katkeruudetta; hyvin yksinkertaisesti lakattiin elämästä aviopuolisoina, ja lasten olot jäivät muuttumattomiksi, yhteiskunta kun piti niistä huolen. Eipä perintöoikeuskaan rettelöitä aiheuttanut, sillä yhteiskunta oli ainoa perijä.
Blanchen ainoa huoli koski tätejä. Hän oli saanut luvan tarjota heille paikan vaatteiden silityslaitoksen johtajattariksi, mutta velvollisuudella ottaa osaa työhön, sillä mitään kuhnureita ei suvaittu. Bertha-täti raivostui, kun hänet täten aiottiin pistää "pakkotyölaitokseen", mutta puute pakotti taipumaan. He tottuivat vähitellen toimiinsa, mutta eivät voineet viihtyä. He olivat liian vanhoja myöntääkseen ruumiillisen työn tekijän vertaisekseen, mutta muuta neuvoa ei heillä ollut. Bertha-täti piti vanhaa parempana, kun vaan olisi saanut pitää korkonsa, jotka hänen isänsä oli "kunniallisesti" ansainnut — toisten hädällä.
Palatsissa huviteltiin paljon, sillä taas oli siihen aihetta ja uskallettiin olla iloisia. Luentoja pidettiin tosin, mutta ei liian usein, sillä koulussa saatiin nykyelämää varten välttämättömät tiedot eikä välitetty menneistä, jotka olisikin paras unohtaa. Ei myöskään kulutettu aikaa tyhjiin tulevaisuusarveluihin, sillä siitä oltiin yhtä mieltä — maallisella elämällä oli kyllä huolta itsestään, ja tulevan elämän epävarmuus kehotti käyttämään nykyistä niin hyödyllisesti ja miellyttävästi kuin suinkin. Järjestys pysyi, kun sen edullisuus käsitettiin. Ei kukaan yön aikaan metelöinyt huoneessaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei siten antaisi naapurilleen aihetta meluamiseen.
Kun koko laitos oli puutarhojen ja puistojen ympäröimä, ja niissä oli tilaisuuksia pallopeliin, voimisteluun, keinumiseen ja sen semmoseen, niin huviteltiin enimmäkseen ulkona, mutta palatsin katetulla pihalla vietettiin usein juhlia. Näitä vietettiin huvin vuoksi eikä minkään suuren miehen tai naisen kunniaksi, sillä ihmisiä ei jumaloitu eikä teoriojakaan; ei edes uusia luonnontieteellisiä, jotka ovat muuttumassa yhtä vaarallisiksi uskonkappaleiksi kuin ne vanhat uskonnolliset olivat. Ei myöskään mitään tunnustusta määritelty, sillä jokainen tämänpäiväinen tunnustus oli kehityksen lain mukaan huomena hyljättävä, ja silloin olisi vaivaa vanhan hävittämisestä.
* * * * *
Taas oli kevät. Blanche lähti illalla puistoon kävelylle. Paikan asujamet olivat havainneet, että ainainen yhdessä olo voisi helposti aiheuttaa seurustelupakon, ja siksi oli ihan itsestään syntynyt sellainen tapa, ettei puhuteltu ketään ennen kuin havaittiin toisen myös olevan seurusteluun halukkaan. Blanche sai siis käyskennellä puistokäytävällä kulkevain keskellä, tarvitsematta tervehtiä ketään tai kohteliaisuudesta ryhtyä keskusteluun, kun halusi olla yksin ajatuksineen.
Suuret kastanjat olivat juuri alkaneet pukea tummia puunrunkojaan mitä kauneimpaan vihreään; maa oli kuiva ja ilma hyväili ihoa kuin haalea vesi; mutta keuhkoihin ja vereen vaikutti se voimakkaasti kuin jalo viini. Hänen mieleensä tulivat Lac Lemanin rannoilla vietetyt keväät, unelmat, jotka hän oli perinyt edelliseltä kuumesairaalta todellisuutta toiseksi runoilevalta suvulta, jonka aivojen korkea lämpömäärä muutti kaikki kiinteät aineet kaasumuotoon, jommoisina ne olivat aistien saavuttamattomissa. Todellisuutta lähellä olevana ja elintoimintaoppia eli biologiaa tutkimalla oli Blanche ajatuksineen astunut maan kamaralle ja tuntui täällä hänestä tyynemmältä kuin ylhäällä ilmassa. Mutta nuo unelmat? Millä aloilla ne olivat liikkuneet? Todellisuuksissa, joita hän ei ollut saavuttanut. Miestä koskeva unelma oli ollut toteutumassa, mutta pelosta oli hän sen heittänyt.