— Mutta sepäs vasta eriskummallista! vastasi maisteri. Onko se jokin uusi menettelytapa?
— On, aivan ihka uusi.
He kävelivät edelleen pitkin viljavainioita ja pysähtyivät vihantarehupellon kohdalla. Siinä oli sekaisin ruista ja ohraa, ohdaketta ja sikuria, nauriita ja herneitä, olipa päälle päätteeksi vielä purjolaukkaakin. Maisteri nauroi partaansa, mutta ei tahtonut käydä suoraan asiaan.
— Missä olette oppineet maanviljelystä? hän kysyi jotakin kysyäkseen.
Syntyi kiusallinen äänettömyys.
— Olen oppinut kreivi Bille-Brahen luona Fyenissä.
— Ja te viljelette tilaanne käyttämättä väkeä apuna?
— Viljelen sitä itse, ja Iivana viljelee myöskin, ja hän tekee tiukasti työtä, niin pieni kuin onkin.
— Kuka on Iivana? kysyi maisteri koetellakseen, miten pitkälle tilanhoitaja saattoi mennä typerässä julkeudessaan.
— Hän on köyhä torpanpoika Landskronan tienoilta, jota olen auttanut eteenpäin, vastasi mustalainen.