Mustalainen oli seissut äänetönnä vieressä ja tuijottanut maahan.

Nyt hän nosti silmänsä ja katkaisi tuon vastenmielisen keskustelun.

— Puutarha pannaan kuntoon, ja minä tuotan senvuoksi lantaa Landskronan ratsuväentallista, jonka kanssa olen tehnyt siitä sopimuksen.

Maisteri ei olisi kiinnittänyt huomiota tähän vähäpätöiseen sattumaan, ellei hän jatkaessaan kävelyään läpi puutarhan olisi tavannut puutarhuria kasvihuoneessa.

— Lannoitatteko maata keskellä kesää? hän kysyi tältä, erikoisesti oikeastaan haluamatta saada tietää mitään.

— Niin, tällaista maanviljelystä en ole nähnyt milloinkaan ennen, mutta tilanhoitaja sanoo tehneensä varman sopimuksen Hälsingborgin kuninkaallisen latokartanon kanssa, eikä sano tahtovansa odottaa enää!

— Mitä niin? alotti maisteri, mutta keskeytti heti kysymyksensä lujasti päättäen olla sanomatta sanaakaan, mikä saattaisi ilmaista mustalaisen valheellisuuden.

Seuraavana yönä, kun vaunut olivat valmistuneet, havahtui maisteri Törner ullakolta kuuluvaan meluun. Hän kohosi istuvilleen ja kuunteli tarkasti, olisiko hän mahdollisesti kuullut väärin, mutta tuli kohta vakuutetuksi siitä, että ullakolla oli väkeä, joilla oli jotakin tekeillä, jota koettivat salata; sillä tuskin he siinä mielessä, että eivät olisi herättäneet nukkuvia, olisi vaivautuneet hiipimään. Tuntui siltä kuin he olisivat laahanneet pois jotakin raskasta ja sitä tehdessään olisivat sattuneet törmäämään niihin esineisiin, joita sinne oli kasaantunut.

Varkaita hän ei ajatellut hetkeäkään; sillä kaikki koirat olivat illalla olleet irrallaan ja nuuskineet kartanon koko alueen, ja sitäpaitsi mustalainen oli kiertänyt talon ja varoittanut pistoolinlaukauksilla mahdollisesti lähettyvillä olevia yökulkijoita rakennusta lähentymästä.

Päästäkseen nyt selville siitä, kun hän varmasti tiesi siellä olevan talonväkeä, tahtoivatko nämä salata hommiaan vai ei, kuitenkin menetellen niin, ettei hän heitä yllättämällä pakottanut heitä vaarallisiin toimenpiteisiin itsepuolustukseksi, nousi hän vuoteeltaan ja kysyi ovenraosta oliko siellä kukaan. Ja kuultuaan, että kaikki heti vaikeni, virkkoi hän ääneen kuin itsekseen, jotta ullakolla olijat olisivat uskoneet hänen menneen ansaan: Näin luultavasti unta.