Apu-opettaja vilkaisi piirustusta:
— Sangen omituista on, hän sanoi, että kaikki alhaisella asteella olevat ihmiset, mihin kansallisuuteen he kuulunevatkin, tekevät aivan samoja keksintöjä. Vaikkapa tämän käden, tämän avaimen, tämän silmän olisi piirtänyt länsi-intialainen tai egyptiläinen tai kiinalainen, voisin selittää ne yhtä helposti kuin nyt. Käsi on tässä verbinä ja merkitsee: ottaa; avain luultavasti: aukaista lukko, ja koskapa tässä on kysymys varkaista: aukaista toisten lukkoja; ja silmä lopuksi ei kyllä merkitse muuta kuin näkemistä. Odotahan nyt hiukan. —
Apu-opettaja varjosti hetken kädellä silmiään, ikäänkuin tahtoen sisimmässään yhdistää näiden kolmen merkin tarkoituksen, ja jonkun minutin vaiti-olon jälkeen hän selitti:
— Sen selitys on: varkaus on tapahtunut, ja meitä pidetään silmällä! — Toisin sanoen: he epäilevät sinua! — Tiedätkö nyt, mitä sinun on tehtävä saattaaksesi heidät huolettomiksi ja sitten heitä pelottaaksesi?
Maisteri vastasi, että hän ei sitä tiennyt, ja vartosi jännitetyllä tarkkaavaisuudella lähempää selitystä.
— Niin, minä otaksun nyt, että menet metsään ja leikkaat veitselläsi esim. nuolen poikittain silmän läpi. Vaikkapa tämä ei oikein soveltuisikaan varkaiden kieleen, niin ymmärtävät he kuitenkin heti, että merkitys on tämä: silmä on sokaistu, mikä käännetään seuraavalla tavalla: ei nähdä enää mitään, on jouduttu harhaan. Ja täten saat vapaasti vakoilla heitä, aina siihen saakka kuin noudat kivalterin tänne ja pistät koko seurueen telkien taa.
Apu-opettaja oli päässyt juuri puheensa loppuun, kun piiat toivat illallisen ja kattoivat pöydän. Mutta heidän takaansa nousi näkyviin mustalaisen hahmo yllään keltainen nuttu ja päässä koruhattu riikinkukonsulkineen. Hän näytti siistinneen pukunsa iltaa varten, epätietoista mistä syystä, hoiperteli pöytää kohti, ja tervehti hattua nostamatta tutusti ja tuttavallisesti apu-opettajaa, joka ei voinut pidättäytyä purskahtamasta äänekkääseen nauruun. Mustalainen oli humalassa, ja silmät pyörivät hänen päässään. Toisella kädellään hän nojautui pöytää vasten, viskasi jalkansa ristiin ja rupesi juttelemaan sellaisessa äänilajissa kuin hän olisi ollut kutsuvieras.
— Kaunis ilma tänä iltana! hän alkoi.
— Tee hyvin ja ota! keskeytti maisteri hänet, tarjotessaan ystävänsä nautittavaksi ruokaa, eikä hän ollut huomaavinaankaan mustalaista, jonka silmät säkenöivät.
Herrat alkoivat aterioida, mutta kärkkyilijä ei tehnyt merkkiäkään poistuakseen.