Ja sitten he menivät sisälle nukkuakseen muutamia tunteja, ennenkuin apu-opettaja ratsastaisi jälleen takaisin Lundiin.
* * * * *
Mätäkuu oli tullut ja sen mukana valtava kuumuus, joka sai kaiken mätänemistilaan. Koko talo löyhkäsi, tunkio, kujien ojat, sikolätti synnyttivät laumoittain kärpäsiä, ja puutarha oli nyt niin iljettävä, että maisteri mieluummin jäi kuin vankina istumaan parvekkeelleen. Ollessaan kävelemässä lasten kanssa hän valitsi kulkupaikaksi maantien, joka oli ainoa puhdas kohta täällä, mutta se oli niin yksitoikkoinen, auringon paahtama, kuiva ja pölyinen, että se ei tarjonnut mitään virkistystä, ja metsässä hän ei tahtonut liikkua siitä syystä, että sissit tekivät sen epävarmaksi.
Hänen yrityksensä tehdä tuttavuutta naapurien kanssa ei ollut johtanut toivottuun tulokseen. Hänet otettiin vastaan niukuin naukuin niin kohteliaasti kuin pakko oli, mutta kaikkialla vaiettiin; ja kun hänen siten oli täytynyt puhua yksin muutama minuutti, nousi hän ja läksi. Hänhän ei voinut sanoa, että tahtoi tutustua heidän ajatuksiinsa Ruotsista ja yhtäläistymisestä, eivätkä nämäkään olleet halukkaita panemaan ajatuksiaan alttiiksi. Mutta vastenmielisyydessä ja kylmäkiskoisuudessa muukalaista kohtaan piili jotain muutakin — kuitenkaan hän ei voinut päästä perille siitä, mitä se oli.
Siten hän tuli jälleen osoitetuksi seurustelemaan itsensä kanssa, ja hän tunsi nyt tulleensa täydellisesti suljetuksi tuohon taloon. Jos hänen täytyi joskus mennä silloin tällöin alas, niin häntä alati hätyytettiin, ja tarve puhella jonkun ihmisen kanssa houkutti hänet jälleen mustalaisen pariin, joka, kuten hän nyt aivan varmasti uskoi, askarteli salaperäisissä asioissa, joihin hän pelkäsi joutuvansa sekoitetuksi.
Apu-opettajan tulon jälkeisenä aamuna mustalainen oli nöyrästi anonut, että maisteri kävisi hänen luonaan alakerroksessa, missä hän pysyttelihe pimeään huoneeseen sulkeutuneena suojellakseen silmäänsä päivänvalolta.
Maaten silmä sidottuna vuoteessa, jonka ääressä oli pulloilla täytetty pöytä, hän valitti surkeasti menetettyä silmäänsä, jonka hevonen oli potkaissut puhki. Hän kertoi, että välskäri oli ollut äskettäin siellä, leikannut silmää ja sanonut, että potilaan täytyi pysytellä sisällä seitsemän viikkoa. Maisteri sääli todellakin tuota raukkaa, ja lupasi pistäytyä toisinaan häntä katsomassa.
Jonka jälkeen mustalainen oli kiittänyt häntä sekä tästä että paljosta muusta ja jos jostakin. Maisteri kyllä tiesi mistä.
Hän luuli, että mies tarkoitti hänen tarjoamaansa apua edellisen illan kohtauksessa huvimajassa, eikä pyytänyt, varomattomasti kyllä, mitään selitystä.
Seuraavana päivänä mustalainen oli ollut ulkona, ja oli hänellä huvimajassa ollut kohtaus vanhemman vastenmielisen näköisen miehen kanssa, jonka seurassa oli syönyt ja juonut ja lopuksi laulanut.