Mutta hänet sai äkkiä havahtumaan se meluava huomio, jonka vaunut herättivät kansanjoukossa, joka nauraen ja rääkyen tervehti niiden tuloa.
Harmista poissa suunniltaan hän nousee seisaalleen vaunuissa, tarttuu ohjaksiin ja kääntää hevoset niin, että ne joutuvat maantielle.
Syntyi hetken hiljaisuus, uhkaava hiljaisuus, niin että maisterin täytyi selittää vapaaherrattarelle käytöksensä syyksi sen, että oli luvannut vaimolleen olla viemättä lapsia suuriin kansanjoukkoihin, minkä vapaaherratar uskomattoman sulavasti oli silmänräpäyksessä täydellisesti ymmärtävinään ja hyväksyvinään, vieläpä hän kävi ylistämäänkin maisterin varovaisuutta.
Ja niin he ajoivat kotia.
Maisterin päähän ei pälkähtänyt kertaakaan, että tämä oli kokonaan harkittu konnankoukku; niin ilkeältä ja inhottavalta oli koko kohtaus tuntunut hänestä, että oli väkivalloin tukahuttanut kaikki ajatukset siitä, oli tekeytynyt sokeaksi ja kuuroksi ja kivikovaksi kaikkien epämiellyttävien vaikutelmien suhteen.
* * * * *
Illalla, kun maisterin lapset olivat seitsemän ajoissa menneet levolle, hän vetäytyi kamariinsa saadakseen olla yksin ja päästäkseen näkemästä ketään talonväkeä. Elokuun ilta oli lämmin, mutta pimeä, ja hän sytytti kynttilänsä ja istuutui pöydän ääreen lukemaan erästä kirjaa, riisuttuaan ensin nutun yltään.
Istuessaan siten kumartuneena kasvikirjansa yli ja selaillessaan sen lehtiä, hän ei huomaa, kuinka ajatukset kiitävät lehdeltä toiselle etsien jotakin, joka pitäisi ne koossa, mutta löytämättä sitä; ne liitävät kimalaisten lailla kukasta kukkaan, kokien imusuulla hakea paikkaa, missä sen olisi hyvä olla, kunnes hänen silmäänsä vihdoin sattuu luku kukkien pariutumisesta. Tässä hän vasta alkaa tajuta mitä lukee, ja kaikki olennoituu ja alkaa elää. Hedelmöitymisen salaisuudet houkuttavat häntä, kuten ne houkuttavat koulupoikaa; kaikki ennestään tietämänsä ja tuntemansa käy uudelleen mielenkiintoiseksi, tarjoaa uusia näkökohtia. Ja lukiessaan hän tuntee puoleksi kuivuneiden nestelähteiden aukenevan, veri lämpenee, ja luonnon valtava henki alkaa puhua mahtikieltään. Hänen himonsa kasvaa, halunsa tuntea olentonsa kaksinkertaistuvan, ruumiin ja sielun vapautuvan yksilön ahtaasta vankilasta ja elää suvun, tulevaisuuden elämää, vaikkapa vain muutaman sekunnin.
Hän tunsi, että joku oli tullut huoneeseen, mutta ei malttanut kuitenkaan nostaa silmiään kirjasta; hän huomasi heikon vedon, jonka oli synnyttänyt joku kamarin ilmakehässä liikkuva ja hengittävä olento, hän tunsi kuin jotakin lämmintä ruumiinsa toisella sivulla, josta hiipivien askelten ääni kuului, ja kääntyessään hän näki Magelonen seisovan keskellä valoa ilkeine lyijynharmaine silmineen, joiden sarvikalvo näytti olevan ihan pullistuneena, niin raukeasti ja elottomasti ne heijastivat tulenliekkiä.
— Mitä tahdot? kysyi maisteri hengästyneenä; hän näki, että tämä oli jälleen laitoksissaan — yllään puku, jollaista ainoastaan portot käyttävät.