* * * * *
Seuraavana aamuna hän tapasi Magelonen portaissa. Tyttö katseli välinpitämättömästi häneen ja hän tyttöön, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Hän iloitsi siitä, että juttu ei ollut jättänyt jälkeensä mitään vaikutusta, ei mitään huolestuttavia muistoja, ei kaipuuta asian uudistamiseen, ei katumusta, ei soimauksia.
Mutta iltapäivällä Magelone saapui jälleen ja koputti maisterin ovelle, joka oli lukossa.
Hän aukaisi sen ja pyysi tytön herran nimessä poistumaan; sillä
Jensen voisi saada vihiä asiasta, ja silloin hänet paha peri.
— Kyllä Jensen sen jo tietää, vastasi tyttö ja koetti tunkeutua sisään.
— Sinä et astu sisään! Vaimoni lähettää noutamaan poliisia, ja silloin olemme hukassa, sanoi maisteri hädissään, ja poliisi sana vaikutti ihmeteltävän nopeasti, sillä tyttö katosi heti.
Illalla maisteri istui perheineen aterioimassa, ja he olivat jättäneet ovet ja ikkunat auki käyttääkseen hyväkseen viimeisen iltavalon. Syötiin hiljaisuuden vallitessa, kuten tehdään sairaan parissa oltaessa, ja silloin tällöin lausuttiin vain puoli-ääneen joku sana. Alhaalla puutarhassa lauloi, soitti ja räyhäsi vapaaherrattaren seura, eräät henkilöt, jotka olivat saapuneet vieraisille aikaisin aamulla ja istuutuneet heti ryypiskelemään päivällisiin saakka; senjälkeen he olivat nukkuneet pari tuntia huiskin haiskin pensaikoissa ja olivat sitten alkaneet uudelleen saman hurjan iloilun. Maisteri oli nähnyt ikkunastaan vieraat ja ihmetellyt heidän kummallista ulkomuotoaan. Seurueeseen kuului herrasmies, paksu kuin kartano, nenä punainen ja silmät veristävät, ja hänen seurassaan muutamia naisia, jotka olivat kuin porttoja tai panttilainaajia. Kerrottiin kuitenkin, että tämä oli muuan ajuri vaimoineen ja kälyineen, vapaaherrattaren vanhempien vanhoja ystäviä, jotka nyt halusivat ostaa maatilan.
Jälleen oli maisterin epäluulo herännyt vapaaherrattaren syntyperän ja säädyn todellisesta laadusta; joka tapauksessa täytyi vapaaherran, jolla oli näiden henkilöiden kaltaisia seurakumppaneita, olla rutiköyhä, ja sitähän ei kerrottu vapaaherrattaren vanhempien olleen.
Päivän kuluessa oli maisteria pyydetty ottamaan osaa juopotteluun, mutta oli hän kiellellyt nähdessään, että kaikki vieraat, naiset ja lapsetkin lukuunotettuina olivat humalassa. Mutta siitä hetkestä saakka hän oli huomannut jonkinlaista pahansuopaisuutta, ikäänkuin jotakin vihamielistä seurueen käytöksessä, vaikkakaan ei ollut syntynyt mitään selkkausta, kun hän varovaisesti pysyttelihe syrjässä.