— Mitä se oli? kysyi hän kääntyen tilanhoitajan puoleen.
— Mikä niin? kysyi tämä, pysyen yhä uskollisena talon tavalle, joka vältti vastausta.
— Ettekö kuulleet kirkaisua?
— En.
Maisteri tarttui tiukasti orapihlajakeppiinsä ja loi terävän katseen mieheen nähdäkseen valehteliko tämä. Ja sitten hän laskeutui alas. Vaunut olivat portaiden edessä, ja tuo alati virnistelevä ajaja seisoi vieressä vaivoin hilliten naurunpurskahdusta, kun hän siinä oli kuivailevinaan hevosia nuttunsa hihalla. Ja nyt maisteri näki, että hevoset olivat pelkkää luuta ja nahkaa; että nahka, joka kerran maailmassa oli ollut valkoinen, nyt oli miltei keltainen ja täynnä suuria mustia, ruskeita, punakeltaisia täpliä, ja että niissä roikkui likaa ihan kasapäässä.
Sittenkun tilanhoitajan suusta oli ihan virtanaan tullut vakuutuksia siitä, että parempaa paikkaa he eivät voineet löytää kuin tämä oli, eivät hiljaisempaa eivätkä halvempaa, lähtivät maisteri ja hänen vaimonsa ajamaan sieltä tiukasti päättäen, että eivät enää milloinkaan jalallaan astuisi tähän taloon.
* * * * *
Seuraavana aamuna maisteri Törner pistäytyi Lundin rihkamakauppiaan luo saadakseen joitakin luotettavia tietoja "Bögely" nimisestä paikasta, jota tämä oli suositellut. Rihkamakauppias hymyili ja myönsi, että sen asukkaat olivat hiukan omituisia ja "eristyneitä", mutta hän lisäsi, että ei oltu milloinkaan kuultu mitään pahaa heistä. Mies oli mustalaissukua ja oli saanut ajurin paikan vapaaherrattaren luona, oli sitten kohonnut tilanhoitajaksi ja tullut lopulta hänen rakastajakseen. Vapaaherrattaren isä oli myöskin ollut merkillinen mies ja käynyt puukengissä ja ryysyissä, ja hänen äitinsä oli aika ajoittain ollut sekapäisenä, jota paitsi avioliitto oli ollut onneton, ja olivat vanhemmat senvuoksi panneet testamenttiinsa sen ehdon, että tytär ei saanut mennä milloinkaan naimisiin; päinvastaisessa tapauksessa hän oli menettävä perintönsä.
Maisteri katsoi nämä tiedot riittäviksi ja heitti välinpitämättömänä koko asian sikseen, ikäänkuin se ei olisi häntä liikuttanut.
Mutta salaperäisyyden ja epätavallisuuden voimalla valtasi tuon synkän talon näkö hänet jälleen, ja kun kevät toukokuun ensimmäisinä päivinä toden teolla saapui, eivätkä hänen yrityksensä löytää sopivaa paikkaa ottaneet onnistuakseen, teki hän ripeän päätöksen vuokrata "Bögelyn", mihin häntä kait enin houkutti muisto tuosta laajasta vanhasta puutarhasta, josta hän toivoi löytävänsä harvinaisia kasveja, mielenkiintoisia sekä hänen oppi-alansa taloustieteen että materia medican kannalta.