Nuorisossa nousevassa;
Vyöltä vanhan Väinämöisen;
Vilu mulle virttä virkkoi;
taikka myös, koska ensimmäisessä polvessa vallitsee täysi vapaus
Lajivirttä laulamahan,
jossa säkeen alkutavuu on lyhyt.[99] Mutta nämä trokaio-jaksot sopii hajottaa monenlaisiksi tavuuryhmiksi, joten korkoon katsoen trokaiojen rinnalle syntyy daktyleja. Niissä kohdin, missä säännöllinen trokaio-tahti näin on rikottu, ei saa kuitenkaan olla pitkiä pääkorollisia sanojen alkutavuita; sillä niiden kautta päärytmi liian jyrkästi häiriintyisi. Näin syntyy, samalla kuin pysytään alkuperäisessä poljennossa, viehättävä vaihtelevaisuus, ikäänkuin vieno koron ja laajuuden kannattama runosäkeen aaltoileminen. Kuinka monenlaatuisia vivahduksia voi ilmaantua Kalevalan runomitassa, havaitsee helposti, kun vertaa vain seuraavia säkeitä toisiinsa:
Mieleni minun tekevi.
Sanat suussani sulavat,
Hampahilleni hajoovat.
Nenässä utuisen niemen.
Puun sorean sortajata.
Kuuhuen kumottamatta.
Tieltä kuun kumottavaisen.