"Eihän ole niinkuin oikein sopivaakaan mennä huvittelemaan sellaisena päivänä", sanoi Jenny kokeneesti.
* * * * *
Kaikki oli ohi.
Lähin suku oli ollut aikaisilla päivällisillä, mustat, hiljaiset päivälliset, joiden kuluessa poliisimestari-serkku oli pitänyt muistopuheen.
Nyt he olivat menneet.
Talossa vallitsi se suuri tyhjyys, joka syntyy, kun se on kannettu ulos – kun huone taas on järjestetty jokapäiväistä elämää varten, eikä enää ole mitään hommattavaa eikä ajateltavaa.
Vilhelm Veyer sanoi aikaisin hyvästi.
"Neiti Felber. Minua haluttaisi pyytää teitä täksi yöksi nukkumaan minun huoneeseeni. Ellei teillä ole mitään sitä vastaan", sanoi Letta rouva.
"Eihän toki. Minusta se on hirveän hauskaa", sanoi Petra. Ja hän ja Jenny kantoivat sängyn sisään ja asettivat sen maaherrattaren sängyn viereen.
Letta rouva nousi vuoteeseensa punakeltainen pähkinänkokoinen hiusnuttura päälaellaan. Sitten hän vei nenäliinan suulleen, ja kun hän jälleen asetti sen yöpöydälle, oli sen alla jotain. Ja Letta rouva alkoi äkkiä sammaltaa.