"No?" kysyi hän, heti kun Petra näkyi ovessa – aivan kuin olisi hän odottanut. Hän istui aivan toimettomana ja hiljaa tuolillaan ja tuijotti tyhjää paikkaa vastapäätä.
"Hän oli", sanoi Petra, "matkustanut", jatkoi hän sitten. Ja sitten painautui pieni ruskea lettipää äkkiä maaherrattaren syliin ja nyyhkytti äänekkäästi.
Letta rouva aivan pelästyi tällaista hänen persoonaansa kohtaan suunnattua hyökkäystä, jommoiseen hän ei suinkaan ollut tottunut. Mutta sitten kaksi ohutta valkeaa kättä alkoi silittää Petran selkää. Ne silittivät ja silittivät. Eikä sanaakaan lausuttu.
Niin he istuivat kauan.
"Meidän pitää neuvotella Vilhelmin kanssa siitä, mitä meidän nyt on tehtävä. Vilhelm on niin käytännöllinen", sanoi Letta rouva vihdoin. Aivan ehdottomasti ja huomaamattaan hän sanoi "me". Ja se seikka, että herratar sanoi me puhuessaan itsestään ja Petran surusta, herätti Petran. Nyyhkytykset lakkasivat. Hartiat hytkähtelivät vain pari kertaa. Sitten tulipunaiset, märät kasvot lähenivät maaherrattaren kasvoja ja kaksi käsivartta kietoutui hänen kaulaansa.
"Tuhat kiitosta. Minä en koskaan ollut luullut, että te voisitte olla niin kiltti", sanoi Petra. Ja sitten lämmin suu painautui lujasti maaherrattaren kuivaa vanhaa poskea vasten.
Petra katosi ovesta. Letta rouva istui yhä paikallaan omituisen heltyneenä. Niin pitkiin aikoihin, kuin hän saattoi muistaa, ei kukaan muu kuin Tuesen ollut vapaaehtoisesti suudellut Letta rouvaa. Ja Letta rouvasta tuntui miellyttävältä, kun nuo vahvat nuoret käsivarret kietoutuivat hänen kaulaansa. Niissä oli jotain suojelevaa, vaikkapa hän oikeastaan oli se, jonka tässä piti suojella ja lohduttaa.
Hän istui hetken mietteissään, sitten hän nousi ja meni Petran jälkeen.
Hän kolkutti hänen ovelleen.
Petra istui sängynlaidalla ja tuijotti eteensä ilmaan.
"Neiti Felber", alkoi maaherratar melkein hämillään. "Minä ajattelin, että ehkä tahtoisitte jäädä tänne talveksi sittenkin. Minullahan on huoneisto vain itseäni varten nyt. Ja Vilhelm matkustaa luultavasti pois. Ja sitten – sitten antaisin teidän mielelläni nauttia lauluopetusta. Jos voisitte kestää yksinäisyyttä täällä luonani."