"Ettekö voisi odottaa huomiseen, niin voisimme joka tapauksessa syödä aikaisen päivällisen yhdessä hänen kanssaan."
"Minä olen luvannut ylioppilas Bortingille matkustaa yhdessä hänen kanssaan. Hänen vanhempansahan asuvat nyt meidän pappilassamme. Ja minun veljeni matkustaa samalla kertaa."
Maaherratar kävi vakavaksi. Hän istuutui.
"Kuulkaa nyt, pikku Petra", sanoi hän. "Te tiedätte, että minä sanon suoraan, jos jokin ei minua miellytä. Enkä minä pidä siitä tavasta, millä te kohtelette molempia näitä nuoria ihmisiä. Tehän olette vain lapsi ettekä ajattele kihlausta ettekä muuta sellaista, – mutta on sääli näitä kahta poikaa, paitsi sitä ettei se myöskään ole aivan sopivaa. Toisen kanssa olette niin innokkaassa kirjevaihdossa, että – että – en tiedä mitä – ja –"
"Minusta on niin hienoa saada kirjeitä ulkomailta", puolustautui Petra.
"Sitäpaitsi se on hauskaa."
"Ja toisen kanssa te käytte konserteissa ja kävelette, ja nyt te matkustatte kotiinkin hänen kanssaan", jatkoi maaherratar tyytymättömänä. "Minun mielestäni se ei ole oikein. Minun mielestäni teidän pitäisi antaa toisen heistä tietää, että te pidätte enemmän toisesta."
"Niin, mutta se olisi toisesta ikävää. Enkä minä tiedä, kuka on toinen", sanoi Petra. "Minä pidän hirveän paljon kumpaisestakin – aina sen mukaan, kenen kanssa olen yhdessä."
"Niin niin. Olkaa vain varovainen, lapsi kulta", sanoi maaherratar leppyneenä ja nousi paikaltaan. "Joka tapauksessa sekä Vilhelm että minä kaipaamme teitä kovasti jouluna."
"Sepä hauskaa", vastasi Petra ilosta säteillen.
* * * * *