Ajuri asetteli olkapäitään ja ravisteli ruumistaan ja sai matkakirstun niskalleen.
Kuului hiljainen suriseva soitto, kun Petra painoi kelloa. Ja heti sen jälkeen raskaita, epätasaisia askelia.
"Tekö olette se uusi?" kysyi Hovelsen raottaen ovea.
"Hyvää päivää. Minä olen Petra Felber", sanoi Petra. "Kiitos, asettakaa matkakirstu tuonne – minä laahaan sen huoneeseen yksin. Ja kiitos kyydistä."
Ajuri ei oikein näyttänyt tietävän, mitä tekisi kädellä, jonka Petra maksettuaan ojensi jäähyväisiksi. Mutta sitten hän pyyhkäisi oman kätensä polveen ja pudisti voimakkaasti pientä ruskeaa.
"Onneksi olkoon, neiti."
Ja sitten eteisen ovi paukahti kiinni Petran jälkeen.
"Tekö olette rouva?" kysyi Petra.
Hovelsen joutui aivan ymmälleen ylpeydestä.
"En, ystävä hyvä. Minä olen vain Hovelsen", sanoi hän. "Mutta ette suinkaan te voi olla se uusi! Tuollainen lapsi!"