"Eikö se ole tavattoman hienoa, Maren? Aivan niinkuin sanomalehdessä? Juuri sellaista on sunnuntaisin Aftenpostenin viime sivu aivan täynnä. Eikä se ole turhaa kerskailua, kun minä kirjoitan noin, Maren, sillä tiedäthän sinä, että minä olen parsinut poikien sukkia ja paikannut isän alushousuja ja villapaitoja ja auttanut sinua taloudessa puolet ikääni, kun sinulla on ollut liian paljon tekemistä. Ja lypsää minä osaan niin että surisee, ja valjastaa hevoset, jos siksi tulee. Eikä lammas, jonka minä keritsin, onnistunut aivan huonosti sekään, Maren. Pari kolme pientä naarmua nahkaan vain. Mutta se pahus potkikin minua vatsaan. Voin siis hyvin sanoa monivuotinen kokemus, ymmärrätkö."
Maren ei vastannut. Punainen etusormi siirtyi eteenpäin riviltä riville. Ja nuoret silmät seurasivat sitä innokkaasti.
"Ehkä minun pitäisi luetella, mitä kaikkea kokemukseeni kuuluu? Mitä sinä arvelet, Maren? Sitä ei tavallisesti ole sanomalehdessä, mutta ehkä se pitää olla hakemuksessa. Luuletko?"
"Hm", sanoi Maren ja asetteli lasejaan. Hän työnsi niitä ylöspäin, mutta niillä ei ollut siellä mitään tukea, joten ne heti taas liukuivat alas nenän kärjelle.
"Hm", sanoi hän taas ja katsahti lasien yli pienin terävin sinisin silmin. "Minä sanon, niinkuin jo olen sanonut, että tätä sinun ei pitäisi tehdä, Petra, pappasi selän takana. Meneppäs ja tiedä, mitä hän sitten sanoo, kun sinun pitää tehdä tili jokaisesta sanasta, minkä olet kirjoittanut."
Hän käänsi paperin kokoon. "Ja muuten minulla olisi parempaakin tekemistä kuin kuluttaa päiväni täällä lammen luona sinun kanssasi."
"Sinä murisija", sanoi Petra Marenin suureen neliskulmaiseen korvaan. "Minä lähetän sen nyt kumminkin. Mutta ehkä kirjoitan sen uudestaan tänä iltana. Sitten tulen sinun luoksesi ja luen sen sinulle taas."
Ja vankka käsivarsi kiertyi Marenin laihan, köyristyneen selän ympäri ruskean pään painautuessa hänen syliinsä ja koko pienen, lujarakenteisen olennon, joka oli puettuna vaalenneeseen, tiukkaan siniseen hameeseen, ojentautuessa pitkäkseen, niin että jalat ulottuivat aivan veden reunaan saakka.
"Varo jalkojasi."
Maren tarttui tyttöön ja veti hänet ylöspäin pelastaakseen kengät.