"Olehan vähän aikaa vaiti, Maren."
Ja kaksi kirkasta silmää tuijotti taivasta kohti.
"Minunko muka piti olla vaiti?" kysyi Maren pilkallisesti.
"Näetkö tuon pilven, Maren? Ei, ei tuota. Niin, tuon juuri. Voitko nähdä, että se on piispan näköinen? Ei meidän piispan, vaan sen, joka oli täällä silloin kun hanhi syötiin, ja joka pyysi meidän raamattua omakseen. Isä teki oikein, kun sanoi ei. Sillä aina, kun luen 'kotiliedestä', niin ajattelen raamattua, Maren, johon meidät kaikki on merkitty syntymästämme kuolemaan saakka. Kuulehan, Maren, luuletko, että minun pitäisi panna siihen, että käytökseni on vakava ja miellyttävä? He kai pitävät siitä, sillä niin on toisinaan ilmoituksissa. Luuletko?"
Maren silitteli luisevalla kädellään Petran otsaa ja tukkaa, joka muodosti vasemman silmän yläpuolelle hupaisen polven.
"Minä luulen, että parasta on, kun sanot niin vähän kuin suinkin itsestäsi", sanoi hän. "Voisivatpa he vain nähdä sinut ja puhua kanssasi, ehkä kyllä silloin saisit sen paikan."
Pieni sinipukuinen olento hypähti istumaan innoissaan.
"Jos minulla olisi rahoja, niin voisin matkustaa sinne. Mutta se on totta, enhän minä tiedä, kuka se onkaan, koska siinä seisoo vain 'vastaus merk.' Mutta valokuvan minä voisin lähettää. Lähettäisinkö, Maren? Mutta nyt on taas niin, ettei minulla ole muita kuin se viimevuotinen, missä minulla on lyhyet hameet. Ja siinä kuvassa on suu korviin saakka ja toinen silmä itään päin ja toinen länteen, sillä valokuvaaminen kesti niin kauan, että oli vallan mahdotonta pysyä hiljaa. Sitäpaitsi hän oli niin hullunkurinen, että minun täytyi nauraa joka kerta, kun hän tuli luokseni ja pisti kymmenen kynttään päähäni käännelläkseen sitä."
"Niin, siitä sinulle kyllä aina vaikeus tulee – hiljaapysymisestä", murisi Maren. "Etkös voisi koetteeksi olla hetken vertaa vaiti nyt, Petra! Muuten minun varmasti nyt on aika mennä ylös panemaan illallinen pöytään."
"Istu vielä vähän, Maren. Eivät toiset vielä tule. Lampi on koko pappilan hauskin paikka, ja minä niin mielelläni makaan näin sinun sylissäsi. Toisinaan tekee mieli olla juuri kuin aivan pieni."