Rouva loi häneen pistävän katseen. Ivasiko tyttö?
Mutta maaherra ennätti sanomaan:
"Aivan totta, neiti. Saattepa nähdä, että me vielä viihdymme yhdessä.
Sanokaahan, oliko teidän isoisänne –?"
"Minä otaksun, että neiti on väsynyt matkasta ja kernaammin tahtoo päästä lepoon", keskeytti rouva. "Tänä yönä teidän täytyy tyytyä nukkumaan samassa huoneessa kuin Hovelsen, huomisesta saatte olla siellä yksin. Hovelsen neuvoo teille tehtävänne, ennenkuin lähtee pois. Hyvää yötä!"
"Tahdotteko, että minä menen? Minne minun pitää mennä?" kysyi Petra.
Rouva osoitti ovea, josta Petra oli tullut sisään.
"Te tapaatte varmaankin Hovelsenin keittiössä, neiti."
"Hyvää yötä sitten."
Petra niiasi taas.
"Ja hyvää paranemista", lisäsi hän ja meni antamaan kättä maaherralle.