Taaskin hihitys.
"Hohhoh! Täällä jokaisella on tarpeeksi omassa työssään. Täällä on vain hyppäämistä ja juoksemista ja soittamista yhtämittaa. Ainoa hyvä on, että he menevät maata niin aikaisin, että ehtii pujahtaa ulos vähän iltasin."
"Minä huomasin sen. He eivät tahtoneet minua jäämään sisälle luokseen tänä iltana", sanoi Petra.
"Sisälle?"
Jenny katsoi Petraan ja purskahti vielä hillittömämpään nauruun.
Hovelsen pisti päänsä sisään.
"Syökää te, ystävä hyvä, ja pankaa maata, jos tahdotte. Minulla on paljon puuhailtavaa vielä vaatekammiossa."
Seuraavassa silmänräpäyksessä Petra jo pisti päänsä eteisessä olevaan vaatekammioon teekuppi toisessa kädessä ja voileivät yhteenpuristettuina toisessa.
"Minä vien ruuan mukanani puutarhaan, minä. Olen istunut sisällä koko päivän, ja se on pahinta mitä tiedän."
Ja ennenkuin Hovelsen sai kauhunsa ilmaistuksi, oli Petra poissa.
Eteisen oven hän jätti selkoselälleen.