Kun Petra haki kuudennen ruiskullisen, kiintyi Hovelsenin huomio häneen.
"Mitä Herran nimessä te teette niin paljolla vedellä?" hän kysyi. Mutta Petra oli jo taas livahtanut sisälle ja kaasi hyväntahtoisuudessaan yhä lisää. Ja kun Hovelsen tuli sisään, juoksi monta pientä puroa jok'ikisestä ikkunasta.
"No kylläpä te täällä olette laittanut vedenpaisumuksen", sanoi
Hovelsen ja löi kauhistuneena kädet yhteen.
"Ne ovat niin janoisia tässä kuumuudessa", vastasi Petra. "Minä kastelin kahta kovemmin puutarhassa kotona."
"Puutarhassa, niin", sanoi Hovelsen. "Mutta kas täällä on lätäkköjä kaikkialla."
"Pyh, Jennyn kai pitää pestä täällä", sanoi Petra, "tuossa hän jo on".
Jenny tuli hihittäen sisään, laski ämpärin kädestään, niin että kolahti, ja läiskäytti rätin lattialle.
"Nyt te pidätte sellaista elämää, että rouva taas kuulee", nuhteli
Hovelsen. "Mutta joutukaa nyt vain, etteivät sämpylät myöhästy."
"Ehkä neiti Febbeleriä haluttaa mennä leipuriin niitä noutamaan", ehdotti Jenny, "se on aivan lähellä Haegdehaugsveienin varrella."
"Kyllä kernaasti."