"Minä ajattelin, että maaherrastakin varmaan olisi hauskaa nähdä muutamia ruusuja, kun hän kerran on puutarhan omistaja", sanoi Petra. "Mutta jos ette pidä siitä, niin en enää poimi niitä."
Rouvan veltot, harmahtavat kasvot kävivät aivan punaisiksi.
"Kiitos paljon. Te olette hyvin kiltti", sanoi maaherra ja loi välinpitämättömän katseen ruusuihin – hän ei välittänyt vähääkään kukista.
Petra toi kauralientä ja kahvia, veti tuolin maaherran tuolin viereen ja istuutui.
Rouva katsoi häneen – ylhäältä päin.
"Anteeksi, että minä jo olen syönyt tänään", sanoi Petra, "mutta Hovelsenin piti matkustaa tänään, ja hän sanoi, että minä söisin hänen kanssaan."
"Hovelsen syö tavallisesti aina jäljestäpäin", sanoi rouva hyvin merkitsevästi.
"Letta", varoitti maaherra.
"Kas vain, että se oli hänestä hauskempaa."
Jotain hymyn tapaista näkyi maaherran toisessa suupielessä.