"Onko täällä jotain, mitä minä voin parsia tai korjata", kysyi Petra asetettuaan maaherran istumaan nurkkaansa sanomalehtien ääreen ja korjattuaan ruuat pöydältä. "Minä olen hyvin taitava laittamaan kuntoon villavaatteita."
"Hyvä, että olette taitava jossakin suhteessa", mutisi rouva.
Hetken kuluttua Petra seisoi syli täynnä sukkia, rouvan vaaleanpunaisia villaröijyjä ja maaherran alushousuja. Mutta hänen päähänsä ei pistänytkään istua sisällä, kun aurinko paistoi niin kauniisti. Hän kantoi koko taakan huvimajaan, ja kun Jenny huusi hänet sisälle auttamaan päivällisruuan valmistamisessa, jätti hän sinne sen, mikä vielä oli korjaamatta.
Kun Vilhelm Veyer tuli päivälliselle, liehuivat hänen enonsa alushousut iloisesti häntä vastaan korkearunkoisen La France ruusun latvasta, ja hänen tätinsä vaaleanpunainen villaröijy koetti turhaan irtaantua huvimajan luona kasvavista pensaista.
"Uuden komennon vaikutusta luultavasti", nauroi Vilhelm Veyer itsekseen.
Rrrrrrr. Pienet nopeat hyppelevät askeleet Hovelsenin raskaiden epätasaisten asemesta. Kaksi iloista silmää ovenraossa.
"Hyvää päivää, neiti Felber – kandidaatti Veyer", sanoi hän.
"Sen minä jo ymmärsin", nauroi Petra, ojensi kätensä ja jäi katsomaan häneen. Hän hymyili.
"No? Ehkä en aivan vastaa ystäväni Hovelsenin kuvausta?"
"Minä – luulin melkein, että te olisitte vieläkin kauniimpi", sanoi
Petra avomielisesti.