"Tuo 'vieläkin' pelastaa minut, neiti. Minun laitani on päinvastoin. Minä en huomannut, että olitte noin sievä, kun viimeksi tervehdimme toisiamme."
"Viimeksi?"
"Niin, eilen illalla. Ette kai ole unohtanut, että sanoimme hyvää yötä toisillemme eilen?"
"Hyi! Te olette aivan samanlainen kiusantekijä kuin pojat kotona, huomaan minä", sanoi Petra.
"Miten te nyt sitten viihdytte täällä? Tuletteko toimeen vanhusten kanssa?"
"Eivät he niin pahoja ole", sanoi Petra. "Voihan yhtä hyvin olla toisessa paikassa kuin toisessa, kun ei kuitenkaan voi olla siellä, missä mieluimmiten tahtoisi, eikö niin?"
"Onko herratar herttainen?"
"Herratar?"
"Niin, Letta täti – maaherratar. Me sukulaiset sanomme häntä herrattareksi."
"Hänestä ei varmaankaan ole juuri hauskaa elää. Hän on hiukan ärtyisä. Mutta siihen minä olen tottunut. Kotona Maren usein murisee vieläkin pahemmin."