Ruusut olivat hajallaan nurmella pieninä ruskeina lehtinä. Myrsky oli vienyt mukanaan puiden lehdet paitsi muutamia vaaleita, verettömiä, jotka eivät enää riittäneet peittämään mustaa runkoa.
Mutta asterit ja georgiinit olivat pitäneet puoliaan. Ja reseda tuoksui väkevästi.
Aamu oli virkistävän raitis ja kirkas.
Maaherrattaren keittiössä seisoi Petra puettuna uuteen siniseen jättiläisesiliinaan ja valmisti kalapyörylöitä. Sillä ostettuja kalapyörylöitä Tuesen ei tahdo maistaakaan, sanoi maaherratar. Mutta Jenny hihitti ja sanoi, että se vain tahtoo tuupata meidän niskoillemme enemmän työtä, sillä maaherra, hän ei totta tosiaankaan tunne mitään eroitusta.
Petra sekoitti ja mausti ja maisteli, ja silloin tällöin hän sivumennen pistäytyi huoneeseensa, missä Marenin vanha keittokirja oli avattuna sängynpeitteen alla.
"Nyt vasta ymmärrän, että oli järkeä ainekirjoitustehtävässä 'Miten hyvät kirjat voivat olla hyviä ystäviä'", sanoi Petra ja läimäytti iloisesti vanhaa rasvaista kirjaa.
Maaherratar tuli keittiöön ja maisteli.
"Enemmän suolaa", hän sanoi. Ja sitten hän lähetti Jennyn pois.
"Neiti Felber", alotti hän ankarasti, "minun täytyy sanoa teille, että joka aamu, kun tulette leipomosta, olen nähnyt teidän keskustelevan nuoren herran kanssa puutarhanportin ulkopuolella – kauan. Minun täytyy sanoa teille, ettei se sovi hienolle naiselle. Panisin yleensä arvoa siihen, jos te koettaisitte tavoitella hienompaa esiintymistä, niin kauan kuin olette minun talossani."
"Vai niin", sanoi Petra. "Minä luulin, ettette ehkä pitäisi siitä, jos hän tulisi mukaan sisään. Mutta me voimme varsin hyvin ensi kerran seisoa puutarhassa puhelemassa. Se on ylioppilas Borting – lääketieteen ylioppilas. Hän kulkee sitä tietä vain puhellakseen minun kanssani, sillä hän tietää, ettei minulla ole ketään toista, kenen kanssa olla, ennenkuin tätini ja enoni tulevat kotiin ulkomailta serkkuni kanssa."