Maaherratar seisoi ja katseli häntä ylhäältä alas – lasiensa läpi.
"Te olette sangen rohkea, se minun täytyy sanoa, kun aivan avoimesti kerrotte, että nuori mies kulkee täältä ohi tavatakseen teitä joka aamu ennen aamiaista", sanoi hän.
"Se on aivan totta", vakuutti Petra innokkaasti, "minä kysyin häneltä, eikö hän tee sitä sentähden. Teen, sanoi hän. Hän on hirveän ystävällinen."
"Mitä luulette, että isänne sanoisi tästä?" kysyi maaherratar. "Minullahan on jonkinlainen edesvastuu häntä kohtaan, kun minulla on lapsi talossa."
Hän painosti kovasti lapsi-sanaa.
"Isäkö? Hän pitää kaikista, joista minä pidän", vastasi Petra varmasti. "Isä pitää kaikista. Niin, joskus, kun hän sanoo, että se on varmaankin hyvin kunnioitettava mies tai että se on rouva, jolla varmaankin on hyvät puolensa, niin me kyllä aivan hyvin ymmärrämme, että he itse asiassa ovat hänestä aaseja. Mutta hän koettaa todellakin pitää heistä. Hyvin usein hän myöskään ei huomaa, että ihmiset ovat ilkeitä. Ja me annamme hänen uskoa mitä uskoo, sillä hänestä on hauskempaa luulla ihmisiä hyviksi. Ja jotain hyväähän jokaisessa onkin", hymyili Petra. "Niin isä aina sanoo. Minä olen varma, että hän sanoisi niin puhuessaan – että – ei – ei mitään", sopersi hän. Hän kävi tulipunaiseksi ja sukelsi kalapyörylöihinsä.
Maaherratar seisoi hetken ääneti. Sitten hän sanoi hiukan ystävällisemmin:
"Minä tahtoisin mielelläni, että menisitte näihin myyjäisiin minun puolestani tänä iltana, neiti, minä en kernaasti jätä Tuesenia tänään. En ole antanut niihin mitään tällä kertaa – tahdotteko olla hyvä ja ostaa arpoja näillä viidellätoista kruunulla."
"Arpoja viidellätoista kruunulla!" huusi Petra. "Ihmettä ja kummaa! Kotona meistä on komeaa, jos joku ottaa kolmella. Minä olin viime keväänä myyjäisissä kauppaamassa arpoja. Voittoina minulla oli syli koivuhalkoja ja sika, jonka nimi oli Trine. Minä sain kokoon rahoja enemmän kuin kukaan muu. Kaikki ostivat arpoja minulta, joka olin papin tytär, ja niin oli Trinekin – se on, se oli pappilasta. Mutta kyllä minä olinkin pannut parastani, sillä minä olin ripustanut paikkani yläpuolelle ilmoituksen, johon oli maalattu mahtava etusormi ja 'Katsokaa tänne, Trine, maailman hienoin sika, voitetaan 20 äyrillä. P.S.F.' Kirjaimet, ne olivat minun nimeni. Sen minä panin siihen, jotta huomattaisiin, että sika oli pappilasta, sillä kaikki tietävät, että minä annan nimet kaikille eläimille, sioille ja lampaille ja siipikarjallekin. Minä se pyysin isää antamaan Trinen myyjäisiin, ja siksi minä toki tahdoin kunniankin itselleni. Ja ihmisiä kihisi minun ympärilläni. Trine ja minä ansaitsimme kaksi kertaa niin paljon kuin kukaan muu myyjättäristä. Mutta ajatelkaa, sitten meidän oma karjakkomme voitti sen, ja sitten isän piti ottaa Trine takaisin ja antaa karjakolle rahaa sijaan. Mutta eikö ollutkin mukavaa, että sen piti tulla takaisin pappilaan. 'On revient toujours à ses premiers amours', kuten ranskalainen sanoo", sanoi Petra ylpeänä tiedoistaan.
"Niin, olihan se lystiä."