"Hakee. Äiti on ollut heikko viime aikoina. Hän tarvitsee vuori-ilmaa ja kuusimetsää, sanoo lääkäri. Ja isällähän on hyvän papin maine", sanoi hän hiukan ylpeästi, "eikä sinne ole paljonkaan hakijoita, niin että kyllä kai hän sen saa. Mutta mitä te siitä sanotte?"
"Minä", sanoi Petra ja kulki hetken mietteissään. Sitten hän käänsi loistavat kasvonsa Bortingia kohti.
"Mutta silloinhan koti yhä edelleen on koti. Sillä teidän äitinne ja isänne luo kai voin mennä niin usein kuin tahdon? Ja minä voin neuvoa teille lammen ja kaikki muut hauskat paikat. Voi, minä olen niin iloinen. Sillä ajatelkaa, jos sinne olisi tullut joku toinen pappi, kuten esimerkiksi paksu Hviid, joka vain istuu ja maiskuttaa huuliaan ja kädet vatsallansa pyörittelee peukalojaan toistensa ympäri. Tai Saeterstoen, jolla on rasvainen tukka ja viheriät hampaat ja joka vain puhuu siitä, miten huonoja ihmiset ovat. Eikö huono ole inhottava sana? Se ei merkitse edes niin paljoa kuin että he jaksaisivat olla oikein pahoja. Se on ikäänkuin kaikkein alhaisin luokka, jonka määränä on ryömiä vatsallaan ja syödä maan tomua koko elämänsä ajan. Niin minusta tuntuu."
Borting nauroi.
"Joka tapauksessa minä olen hyvin iloinen, koska te olette iloinen."
"Ajatelkaa, että te ja minä vastedes ajattelemme samaa paikkaa, kun suljemme silmämme, ja ikävöimme samoja paikkoja", sanoi Petra, "en kenenkään kanssa mieluummin tahtoisi pitää niitä yhteisinä. Mutta joskus hän saa housunnappeja kirkkohaaviin – teidän isänne. Maren kyllä osasi käyttää niitä."
Per Borting kulki eteenpäin aivan tulipunaisena siitä syystä, ettei
Petra kenenkään kanssa mieluummin tahtonut pitää niitä yhteisinä.
"Kiitos", sanoi hän lämpimästi. "Älkää pettäkö tänä iltana", huusi hän sisään, kun Petra jo seisoi ovella ja heilutti ranskanleipäpussia jäähyväisiksi.
"Kun Tunturihiiri haluaa jotakin, ei ole sitä voimaa, joka hänet pidättäisi, sanoi isoisä aina", nauroi hän takaisin ja livahti sisään.
Vuoteessaan makasi maaherra ja hengitti niin raskaasti, niin raskaasti, ja puoleksi avoimesta suusta tunki vingahteleva ääni. Nenä kohosi kasvoista terävänä kuin veitsi, suu oli sinertävä.