"Ei kiitos. Minä näen", vastasi Petra nopeasti ja kääntyi vastapäätä olevalle ovelle. Sitä raotettiin, ja valoa tunki ulos.
"Enkö ollutkin kuulevinani teidän ääntänne täältä ulkoa", sanoi Per
Borting ällistyneenä.
"Niin, minä menin väärän herran luo", sanoi Petra.
"Tuhat kiitosta. Sangen ystävällistä", nauroi ääni toiselta puolelta, ja ovi suljettiin.
"Minä en voi."
"Ettekö voi?"
Per Bortingin pettymys oli niin suuri ja ilmeinen, että Petraa oikein säälitti.
"Hän on kuollut. Nyt iltapäivällä", sanoi hän hiljaa. "Minä juoksin tänne, ettette tulisi meille."
"Niinkö", sanoi Borting vain. "Olkaa hyvä ja istukaa", muisti hän sitten.
Petra istuutui nojatuolin käsipuulle. Lamppu valaisi selvästi hänen kasvojaan. "Te olette aivan toisenlaisen näköinen kuin tavallisesti. Tämä on varmaankin koskenut teihin kovasti", sanoi Borting osaaottavaisesti.