Petra pudisti surullisena päätään.
"En voi niiden molempien tähden, jotka ovat siellä kotona. Ajatelkaas, että minä sanoin kotona. Se kai johtuu siitä, että tänään on niin juhlallista. Mutta minä aion tehdä jotain toista. Minä aion huomenna mennä hänen luokseen ja pyytää häntä arvostelemaan lauluani. Sillä minusta pitää tulla laulajatar eikä mikään muu maailmassa. Minä en tahdo miksikään muuksi."
"Sentähden minä niin pelkäsin, että olisin kihloissa, ymmärrättekö", lisäsi hän hymyillen.
Per Borting tuijotti häneen hämmästyneenä ja loukkaantuneena.
"Sen tähdenkö!"
"Niin, silloinhan minun olisi pitänyt mennä naimisiin ja saada paljon lapsia, kuten tiedätte. Ja nehän ovat niin suurena haittana, kun aikoo laulajattareksi. – Niin, muistakaa omaa äitiänne. Hänenhän täytyi luopua siitä, kun hän meni naimisiin. Mutta se nyt joka tapauksessa oli onnellista – muuten ei teitä olisi ollut olemassa, ja se olisi ollut hyvin ikävää", sanoi Petra, "mutta nyt meidän pitää mennä."
He lähtivät yhdessä ulos. Per Borting esitti matkalla innokkaasti esimerkkejä siitä, että varsin hyvin saattoi sekä kehittäytyä laulajattareksi että mennä kihloihin.
"Enkö voi saattaa teitä Wedloffskan luo huomenna?" kysyi hän, kun he erosivat. "Minä tahtoisin niin kernaasti olla ensimmäinen, joka –"
"Kyllä, mutta ei sisään", lupasi Petra.
Hän meni puutarhan läpi.